Kevätsäässä

Perjantaina oli ihanan keväinen ilma eli päätettiin ottaa kissa kainaloon ja lähteä pihalle. Coco jätettiin kotiin, koska sen jo tiesi mitä siinä olisi käynyt. Cocon suusta olisi kuulunut paljon kauhun huutoja eikä tärinääkään olisi voinut laskea pois. Se ei olisi ollut niin kiva kokemus kissalle eikä palvelijoille joten ulos pääsi yksinään meidän reipas ulkoilija poika Ruffe.

''En muuten varmana lähe ulos..''

Ruffe oli innoissaan ulkoilusta, vaikka aluksi saattoi vähän jännittää autot ja muut ihmiset. Onneksi mieleen muistui nopeasti ulkoilun mukavuus ja se olikin sitten menoa. En meinnanut kuviakaan saada, kun Ruffe viiletti niin lujaa mun luokse aina kun juoksin kauemmaksi kuvaamaan. Aurinko paistoi ihanasti ulkona, mutta silti melkein jokaisessa kuvassa se on piilossa. Kuvat eivät tästä syystä ole niin keväisen näköisiä, vaikka ilma sitä olikin. Rakastan tässä uudessa kamerassa eniten sitä, että kuvista tuli tarkkoja vaikka Ruffe ja minä saatettiin kävellä samaan aikaan. Oijoi mikä tarkennus! Olisipa jo kesä niin sisäkuviakin saisi yhtä näppärästi ilman ulkoista salamaa. Oon aina pitänyt enemmän luonnonvalossa otetuista kuvista eli kesä tänne ja sassiin!

Aurinko ♥

''Pois alta risut ja männynkävyt''

''Hmm, saako tätä maistaa?''

''Tuola meni tirppa näitkö sä sen?''

Ruffe kulki niin nätisti hihnassa

''Äiti väistäs vähän oot mun väylällä..''

Tomerasti häntä pystyssä kotia kohti

Hetkeksi voi myös jäädä ottamaan aurinkoa ''Ruffee kattoisitko kameraan??''

''Jes, kohta ollaan jo kotona''

''No jos vielä hetken aikaa auringon ottoa isin sylissä''

''Aah, elämä on niiiin ihanaa'' ♥