Itkua ja parkua

Jäänyt kirjoittelu taas vähän vähemmälle, kun on tullut taas takapakkia Rufuksen kanssa. Kerroin viikonloppuna Rufuksen olevan etäinen ja outo, syyhän siihen oli aivan toinen kuin suuttuminen minulle. Rufus ei myöskään ollutkaan lihonut vaan juuri päinvastoin laihtunut. Painoa pojalla on nyt 4,2kg noin 2kg vähemmän kuin kesällä. Kahdessa viikossa paino oli pudonnut 700grammaa. Rufuksen tarpeet muuttuivat viime viikonloppuna todella keltaisiksi, mutta ei me niistä niinkään välitetty, kun luettiin RC raksujen aiheuttavan semmoista ja Rufuksen raksut olikin juuri niihin vaihdettu. Totuus olikin toinen.

Keskiviikkona, kun poikaystäväni tuli töistä oli hän huomannut Rufuksen muuttuneen todella keltaiseksi. Korvat olivat keltaiset, myös ikenet ja silmät. Soittoa vain eläinlääkäriin ja aikaa varaamaan. Aikoja ei ollut tuolle päivälle Animagissa ja alettiin olla jo aikas epätoivoisia. Rufus päätti vielä vähän ajan päästä oksentaa keltaista limaa kahdesti. Eikun vain uudestaan hädässä soittoa Animagiin ja saatiin aika, koska sen verran vakavalta näytti. Eläinlääkärissä päätettiin, että Rufus tulisi seuraavana päivänä koko päiväksi tiputukseen.

Rufus oli antanut lääkäreiden kuulla kunniansa siksi saanut badass- pääkallo sideharson

Torstaina Rufus vietiin aikaisin aamulla lääkäriin ja Rufukselta otettiin verikoeet, ultraääni, pikatesti haimatulehdukseen ja toksoplasmaasi. Ultraäänitutkimuksessa ei todettu mitään poikkeavaa, mutta verinäytteissä oli voimakkaasti kohonneet maksa-arvot. Eläinlääkärit eivät keksineet yhtään syytä maksa-arvojen kohoamiselle siispä sovittiin, että Rufus menisi taas perjantaina koko päiväksi tiputukseen. Rufuksen päästyä kotiin torstai iltana oli hän väsynyt, mutta selvästi pirteämpi kuin aiemmin. Päivän tiputus on siis tuottanut tuloksia. Keltaisuutta oli tullut lisää. Toksoplasmaasivasta-aineiden tulokset saadaan maanantaina.

Mahakin on aivan kalju ultrauksen takia

Perjantaina vietiin taas poika tiputukseen, siellä katsottiin uudestaan maksa-arvot ja ultra. Maksa-arvot eivät olleet laskeneet melkeinpä ollenkaan paitsi bilirubiini. Ultrassa ei edelleenkään näkynyt poikkeavaa. Eläinlääkärit olivat pitäneet HOUSE-sarjan tyylisen miettimis palaverin, että mikä ihme Rufuksella voisi olla. Eivät olleet keksineet yhtäkään syytä, koska kaikki muut veriarvot ovat olleet normaalit. FIP- infektion mahdollisuutta ei voida kuitenkaan sulkea pois, vaikka kuivaan FIPiin liittyvät proteiini- ja albumiiniarvot olivat normaalit, eikä ultrassa näkynyt märkään FIPiin viittaavaa nestettä. Keltaisuus oli Rufukselta kadonnut, johtunee tuon bilirubiini arvon laskemisesta. Haettiin Rufus yhdessä perjantaina lääkäristä. Minun oli pakko tulla tampereelle, koska eihän sitä tiennyt jättääkö Rufuksen aika vai ei. Matkalla kotia Rufus päästi allensa kummatkin tavarat, huonoltahan se vaikuttaa kun poika ei enää jaksanut pidätellä. Illalla Rufus oli kummiskin paljon pirteämpi, kuin torstaina ja nukkui meidän jalkopäässä rauhallisesti.

Kukas söpö se siinä möllöttää

Tänään Rufus on ollut pirteä ja syönyt hyvin. Pientä takapakkia oli tänäänkin, kun Rufus oksenti kaksi kertaa, vaikka ei olisi saanut pahoinvoinninestolääkkeen takia. Ruokakaan ei sen jälkeen meinannut maistua. Ohjeissa luki, että jos Rufus ei tahdo enää syödä tai oksentaa yms. pitäisi Rufus viedä eläinsairaalaan helsinkiin tai hattulaan. Ajateltiin kummiskin katsoa vielä loppu päivä alkaako Ruoka vielä maistumaan ja tuleeko oksennuksia vielä useampi. Onneksi Rufus on syönyt tänään oksentamisen jälkeen 2pussia märkäruokaa, eli hyvin on maistunut. Kaikki näyttää tällä hetkellä todella hyvältä, mutta kaikkea voi vielä sattua. Jos maksa-arvot ja Rufuksen vointi ei normalisoidu olisi Rufukselta otettava koepala maksasta ja muista vatsaontelon elimistä, mutta tämä taas on kissalle todella raskas operaatio. Eletään nyt silti vain tässä hetkessä jolloin Rufus makaa rauhallisesti vieressäni ja näyttää tyytyväiseltä. ♥

Siinäse tyytyväisenä makaa sohvalla vaikka tassussakin on kalju kohta tipan takia

Maksa-arvot perjantaina:
ASAT 680 U/l (normaali 15 - 62)
ALAT 1216 U/l (normaali 30 - 125)
AFOS 144 U/l (normaali 16 - 100)
Bilirubiini 95,3 umol/l (normaali 1,6 - 7,6)

Korkeathan ne on, mutta toivotaan nyt maksan toimintaa tukeva ravintolisa auttaisi antibiootin rinnalla. Antibiootti on vain ollut vähän ilkeä, kun aiheuttanut Rufukselle taas löysää vatsaa, mutta ehkä tämä vielä hymyksi muuttuu, eikä Rufuksen aika tulisi vielä.

Pikku hiljaa parempaan

Arvatkaapas mitä! Soitin tänään eviraan kyselläkseni tuloksia poitsuista, että jyllääkö mahassa giardia vai ei. Vastaushan oli tietysti, että ei jyllää! Onpas mahtava fiilis, kun Cocolla giardiat hevon kuusessa. :) Rufuksen näyte oli ollut myöhässä, kivaa posti.. Vastausten tulo menee siis Rufuksella ensiviikkoon, mutta eiköhän se Rufukseltakin ole poissa. Nyt on kyllä tämä tyttö yhtä hymyä, giardian karkoituksen kunniaksi vien Cocon tänään ensimmäistä kertaa ulos ♥

Terve kuin pukki ♥♥♥♥

Viikonloppu

Viikonloppuna olin siis Tampereella moikkaamassa Rufusta. Harmitti hiukan, kun en enää tunnista omaa kissaani omakseni. Rufus oli hyvin etäinen eikä kehrännyt minulle, eikä muutenkaan ollut ollenkaan oma itsensä koko viikonloppuna. Ruokaa ei syönyt melkein ollenkaan, ei leikkinyt ja tuntui, että poika oli loukkaantunut ja vihainen. Ehkäpä häntä ihmetyttää miksi aina katoan pariksi viikoksi, ehkä Rufus ajattelee etten enää välitä. Heti, kun olin lähtenyt oli ruoka taas maistunut ja kehräys alkanut. Tiedä sitten, ehkä Rufus vain vierastaa, kun ei ole enää niin tottunut minun läsnäoloon. Ennenhän olin karvakorvani kanssa melkeinpä kuukauden jokaisena tuntina.

Rufus modeling

Rufus oli tainnut saada vähän lihaa luidensa päälle, ei ollut enää niin luuviulu kuin viimeksi. Toivottavasti saataisiin nyt poitsun paino nousemaan kunnolla. Ihan höhlää ettei ruoka meinaa maistua kun mahakin taitaa olla jo terve. Viikonloppuna otettiin Rufukselta ja Cocolta eviraan näytteet, jotka laitettiin eilen postiin. Toivottavasti evirasta tulee hyviä uutisia, eli näytteet saisivat olla negatiiviset niin olisi tämä rumba jo ohi! En kyllä tiedä kauan testien tuloksissa menee, mutta kärsimättömänä ihmisenä taidan pirauttaa sinne tämän päivän aikana.. Olisi niin kiva, kun pääsisi viettämään uloskin aikaa terveiden karvakorvien kanssa, olen niin ikävöinyt minun ja Rufuksen ulkoilu hetkiä ja nyt sielä vipeltäisi Cocokin mukana. Kyllä tämä kaikki vielä hymyksi muuttuu, kohta nauretaan kaikki yhdessä koko giardialle!

''Äiti minä olen nyt vihainen''

 Onhan se siistiä olla sen verran kääpiö, että kissan pituus menee melkein omien jalkojen edelle

Rufuksella taisi myös olla karvanlähtöaika aluillaan, karvoja pöllysi koko ajan ja vaikka sitä harjasi tuntui ettei karvojen irtoaminen näytä loppuvan. Harjauksen jälkeen meillä oli lemmikki hamsteri nimeltä Vertti, joka kylmästi joutui asumaan roskakorissa. Sitä aina unohtaa kuinka paljon karvoja voi kissastakin lähteä, niitä löytyi vaikka mistä. En tajua mitenne aina sukeltaa vaatteiden sisään ja kun Rufustakin piti sylissä jätti hän jälkeensä vain pelkän karvapeiton. Ihan mukava idea, että voin karvojen alla lämmitellä, mutta olisihan se kivempaa jos niitä karvoja ei lähtisi niin julmetusti. Kuten jokaisessa meissä on plussat ja miinukset, tämä voisi olla kissojen miinus. Eise kyllä maailmaa kaada, ollaanhan tätä siivoilua harjoiteltu jo puolitoista kuukautta, niin miksi se pitäisi lopettaa, kun vastahan me päästiin vauhtiin! ;)

 

 Hamsterimme Vertti

''Eihän minusta mitään karvaa lähde, eihän?''

Rufus myös muistutti minua kertomaan blogissani maailman kauneimmalle kissatytölle paljon lentosuukkoja ja rapsutuksia. ♥

Kohta se on ohi, vai onko?

Viikonloppuna aijotaan ottaa poitsuilta ruskeita näytteitä purkkiin, jotka sittenmatkustavat maanantaina eviraan tutkittaviksi. Helpotuksen huokauksia tai kauhistuksia siis luvassa ensiviikolla, että mitähän ne testitulokset mahtaavat näyttää. Toivottavasti kaikki on vain negatiivista niin päästään koko konkkaronkka muuttamaan terveinä isäni luokse, siellä kissoja odottaa pitkään kaivattu raapimispuu. Puu on ollut hyvin yksinäinen, kun ei ole saanut pitkään aikaan karvaisen tassun kosketusta, mutta onneksi loppu on lähellä. Ehkä?

Pieni puu on ollut ison puun korvikkeena, ostettiin se joskus Rufukselle, kun oltiin paljon kesällä espoossa

Tänään hurautan taas toisen poikalapseni luokse tampereelle, onse niin väärin kun pitää jättää aina toinen mamman hellästä huomasta. Onneksi äitini on hyvä äidin korvike, vaikka meinaakin laittaa cocon viikonlopun ajaksi dietille, syö kuulemma liikaa raksuja ja pullistuu. Minusta taas Coco voisi olla niin pullukka kuin vaan haluaa. Coco, kun vielä olisi maailman söpöin 10 kiloinen pulleropallero.♥

 ''Minäkö muka lihava?''

On kyllä taas ihanaa päästä Rufuksen luokse, kun onhan sitäkin karvapörröä ollut jo kova ikävä. Viikonlopun jälkeen tulee sitten senkin voinneistä terkkuja ja paaaljon kuvia. Olisi tosi kivaa, jos Rufus parantuisi ja saisi tulla pian luokseni. Vähän kyllä jänskättää poikien uudestaan tutustuttaminen, he kun ovat jo niin kauan olleet erossa toisistaan. Eiköhän kaikki kummiskin mene hyvin, Coco vain saattaa tällä kertaa kurmottaa Rufusta, onse sen verran iso poika jo! 

pieni sneak peek, mutta katsokaa nyt tuota masua kun se onniin ihana ♥

Maailman vekkulein suklaamuro

Meidän ihana pikku suklaamuromme aka Cocopops on maailman ihmisrakkain pentu. Kotiin tullessa kipittää eteiseen pienen pieni vanupallo tervehtimään ja sanomaan ''heippa, miten teidän työ päivä on mennyt?'' Coco myös kertoo hänen jännistä seikkailuistaan yksin kotona. Asiaa on niin paljon, että sitä riittäisi seuraavillekkin päiville uusien seikkailukertomusten rinnalle. Cocopops on hyvin erilainen luonne kuin Rufus, Rufus tykkäsi nukkua milloin missäkin, muttei ikinä sylissä. Cocon lemppari paikka taas on mamman sylkky ja siinä onkin mukava ottaa päiväunia raskaan päivän jälkeen. Kehräys on myös todella kova äänistä tällä suloisuudella, sohvallekkun istuu pikkuisen viereen alkaa niin kova hurina ja se vain jatkuu ja jatkuu, kunnes pienelle tulee uni silmään. Coco myös tykkää antaa emolleen hierontaa, kun emon niskat tai raajat ovat kipeänä tai ihan muuten vaan. Coco on kaikin puolin täydellinen villi vekkuli, jota rakastan aivan hirmuisesti.

Päivä spurttien aikana Coco tykkää leikkiä hiirenheittoa, siinä minä heittelen hiirtä sohvalta lattialle ja vauhti kissamme ryntää painimaan tämän pienen hiirulaisen kanssa, kunnes onkin aika tuoda hiirulainen takaisin emolle jotta emo voisi heittää sen uudestaan. Coco siis tykkää noutaa hiirulaisia ja paperi palloja, pikkuinen myös kuljettaa suussaan kaikkea mitä pystyy ja sepäs onkin suloinen näky. Coco myös tykkää leikkiä pallolla jota se potkii ympäri ämpäri asuntoa ja juoksentelee villisti perässä. Meidän poika on myös kovin fiksu, kun hänen tekee mieli tehdä pahojaan ja emo hiukan kieltää, alistuu meidän pikkuinen ja lopettaa pahanteon saman tien. No ei ehkä ihan saman tien, saattaa tulla pari uhmakasta yritystä vielä jälkeenpäin, mutta lopuksi ollaan kiltisti.

 Ruokahalua meidän uudella pojalla olisi Ruffellekkin antaa. Ostimme 1,5kilon pussin raksuja noin 1,5viikkoa sitten ja se on jo melkein tyhjä. Raksuja menee ja peräpäästä tulee tavaraa sen mukaisesti. Onneksi tavara on tällä hetkellä aika hyvä laatuista, eikä lääkkeiden lopettaminen ole johtanut hirveisiin ripuli oireisiin. Cocon paino on myös noussut aivan kauheasti ja poitsu painaakin varmaan jo kolme kiloa. Viimeksi kun viikonloppuna mittasin painon taisise olla jotakuinkin pyöristettynä 2,8kiloa. Meidän ihanalla suloisuudella on niin iso pallomaha, että sitä voisi rapsuttaa niin kauan ja niin paljon kuin sielusietää, onse sen verran söpö.

Kaikin puolin Coco on täydellinen, rakastava ja lihava kollin alku. Kaikilla pitäisi olla yksi Cocopopsi kotona, silloin ei tunne olevansa 'ei rakastettu'. Coco kyllä pitää huolen, että jokainen saman katon alla saa rakkautta. Sunnuntaina Rufuksen tilassa oli tullut vähän takapakkia niinpä saattoi tulla pieniä kyyneleitä silmään, siinä Coco sitten hetken ihmetteli mikä emoa vaivaa. Coco tuli ihan kiinni minuun, hurruutti ja yritti rauhoitella. Coco selvästi jo ymmärsi, että nyt emo oli surullinen ja kaipasi lohtua.♥

Iloiset uutiset

Elänlääkäri soitti ja arvatkaas mitä, tulokset tuli ja Rufuksella ne olivat NEGATIIVISET!! Mutta eipäs vielä hurrata liikaa, koska kalliin hinnan takia ei otettukkaan tuota tritrichomonas foetus testiä, hinta olisi ollut 140euroa lisää. Giardia ja muut sisäloiset ovat siis hus poissa ja huh tätä iloisuutta. Nyt pitää lopettaa Rufuksen lääkkeiden anto paitsi jatketaan vielä eläinlääkärin määräämillä raksuilla, ravintolisällä ja tietysti jatketaan siivousta. Viikonloppuun asti katsellaan, että meneekö maha huonompaan vaiko parempaan ja jos huonompaan täytyy ottaa uudestaan testit ja myös tuo tritrichomonas foetus. Cocolle aion vielä syöttää axiluria ja trikozolia jonkin aikaa ja testit otetaan ensiviikolla. Pitäkääpä meille peukkuja!

Nyt voi ottaa rennosti

Cocopops on nyt ollut meillä parin päivän päästä kuukauden ja tullessa poitsulla oli painoa 1,70kg. Poitsu on pyöristynyt ja kasvanut aivan hirmuisesti tuosta ja onkin jo kauhian isopallero. Mitattiin eilen Cocon paino ja vaaka näytti jopa 2,5kg! Aika hyvin on painoa tullut vaikka kaiken maailman öttimönkiäiset on lymyillyt mahassa. Cocosta tulee kyllä varmasti kaikista isoin Ragdoll mitä maapäällään kantaa, ainakin toivon.

 Tehdäänpä Cocosta pullataikina

Hauskaa viikkoa teille lukijoille, olette ihania, kun ootte tsemppaillu meitä ja muutenkin tukeneet, ootte parhaita! <3

Rufus Ruffe Ruffeli Rufelius

Perjantaina lähdin autolla hurruuttelemaan kohti tamperetta, koska olihan noita isompia miehiä jo aika kova ikävä. Pienempi jäi äitini hellään huomaan ja hyvin hän olikin pikkuista hoivannut.

Coco pääsi viikko sitten raapaisemaan Ruffea nenästä, mutta onneksi haava oli jo parantunut

Rufus on laihtunut tammikuusta puolikiloa, inhottaa ajatella, että Rufus painaa alle viisikiloa, kun kesällä paino lähenteli kuutta. Hyvin Rufus jaksaa silti putputtaa vaikka ruoka ei meinaa maistua ja maha on edelleen yhtä huonona kuin ennenkin, eikä paranemisen merkkejäkään näy. Toivottavasti Ruffeli ei menisi edelleen huonompaan vaan alkaisi jo parantumaan! Tänään Rufukselle on luvassa Axilur-kuurin aloitus trikozolin rinnalle. Inhottaa kun toisella on asiat huonosti.

Rufus ei yhtään jaksaisi syödä enään lääkkeitä

Otettiin viikonlopun aikana Rufukselta ulostenäytteitä kolmeen purkkiin kolmelta päivältä, niistä sitten nähdään onko kyse jostain vakavammasta kuin giardia, koska Rufuksen sisältä tuleva tavara on ihan erinäköistä kuin Cocolla. Testeistä nähdään onko Rufuksella giardiaa, madon munia tai tritrichomonas foetus. Mikähän vain muu noista kolmesta se saisi olla mielummin kuin tuo viimeinen joka on vielä kamalampi kuin giardia. Eläinlääkäri pelotteli meitä tuolla tritrichimonaksella, mutta eletään toivossa ettei se se ole, koska silloin asiat menisivät aivan mukkelis makkelis. Onse sen verran hirvittävä alkueläin.

Turkkikin näyttää niin huonovointiselta :(

Yömourustakin voisin kertoa, että se on taidettu päihittää tuolla huomiottajättämisellä, enää ei raavita ovea eikä mau'uta hirmuista huutoa keskellä yötä. Ei ainakaan joka yö, mutta ehkä välillä saattaa jokunen maukaisu tulla. Onneksi tuokin tapa on päihitetty ja onhan Rufuksen puheliasuudesta jotain hyötyäkin, Rufus ilmoittaa meille ainakun tulee vessahätä ja sitten ollaankin valmiina putsaamassa ja desinfioimassa koko vessa ja kissa! Hymyllä täytyy jatkaa etiäppäin vaikka välillä vain haluaisi mennä peiton alle piiloon.

 ''Kuka täällä muka maukuu?''

''En minä ainakaan?''

''Onkosse naukuja täällä päin?''

 ''Vai oletko se sinä?''

Miten tästä päästään?

Rufus käväisi toissapäivänä eläinlääkärissä, kun hänen suolen toiminta jatkui tosi pahana, lääkäri määräsi Rufukselle desinfioivaa shamppoota jota saa käyttää max joka toinen päivä, Hills ID raksuja, jotka on hyvää vatsalle ja lisää trikozolia. Eläinlääkäri myös sanoi Rufuksen turkin olevan tosi huonossa kunnossa, saatiin siihen myös lisäravinteita. Poikaystävääni uuvuttaa tampereen päässä, kun mikään ei näytä tepsivän. Täälläpäässä on aikalailla sama juttu.

Espoossa Cocolla on tullut jo ihan ok tavaraa, siispä toissapäivänä lääkärin suosittelemana lopetimme lääkkeiden annon pikkuiselle, mutta eilen illalla ja tänään aamulla menikin taas ihan löysäksi.. Siispä lääkkeiden antoa täytyy jatkaa. Ollaan kuurattu niin paljon ettei yhtään tiedetä mitä pitäisi vielä tehdä, mutta kaise on vain jatkettava ja jatkettava. Tämä giardia alkaa jo aikalailla itkettämään, potkuttamaan, raivostuttamaan ja olen aika murtumis pisteessä. Pentuajastahan pitäisi nauttia, mutta ei.. Inhottaa, kun ei saa koskea eikä pusutella melkeinpä ollenkaan, rapsutuksia annan joskus salaa. Kaiken lisäksi vielä ikävää, kun en saa olla isomman kissani Rufuksen kanssa, mutta onneksi menen taas viikonlopuksi tampereelle auttamaan poikaystävääni ja Coco saa jäädä äitilleni hoitoon.

Iloa eikä jaksamista ei tästä tytöstä enää meinaa löytyä, mutta ehkä vielä joskus tämäkin muuttuu paremmaksi. Toivottavasti.

Rufustakin alkaa ärsyttää ainainen pyllyn pesu

 Onneksi Cocopops jaksaa linssiludeilla

Voikun ollaan söpönä

 Milloinhan kaverukset pääsee taas pistään hynttyyt yhteen? :(

Hei älä mee ♫♪

Välillä sitä ihmettelee itsekkin, kun päätösten teko on niin vaikeaa. Ikinä ei tiedä mikä olisi paras ratkaisu ennenkuin kokeilee, joten taas on asiat aivan mukkelismakkelis viime postauksesta. Viikonloppu meni sutjakkaasti siivoten ja toivoen pökäleiden uusia muotoja. Cocolla maha on ollut jo pidemmän aikaa parempi, jospa tämä olisi Cocoltä jo voitettu, mutta Rufus.. Rufuksen mahassa on käynyt jokin tehosekoitin, kun aukosta tulee vain sinappia. Siispä päätimme, että Cocopöps tuleekin luokseni takaisin espooseen tosin nyt äitini luokse, jossa oltiin pari päivää kun Coco haettiin kotiin. Äitini siivosi asunnon lattiasta kattoon ennen saapumistamme, ja meitsi pääsi nukkumaan sohvalle kissa kainalossa. Onneksi Coco ei näytä olevan moksiskaan näistä paikkojen vaihdoista, kuhan vain lötyy hiekkis ja ruokaa niin poitsu on tyytyväinen.

Cocopops on muutenkin paljon Rufusta rohkeampi tilanteessa kuin tilanteessa. Hyppii se jo pöydille, keittiön tasoille, ei naukaise autossa, ei pelkää pesua, ottaa lääkkeet nätisti, ei mau'u öisin ja on muutenkin aaaivan eri luokkaa Rufuksen pentu aikoihin vertaillessa. Rufuksen ensimmäinen hyppy tuli noin 5kuukauden iässä keittiön tasoille, mutta Cocopa hyppiikin jo vaikka ikkunalaudoille. Onse meidän villi vekkuli jonka pääkin heiluu kuin pöllöllä.

Pienen painihetken jälkeen on hyvä nukkua päikkärit ♥

Nämä tykkäävät makoilla toistensa vieressä, tai Coco tykkää, Rufus välillä luikkii omaan rauhaan..

 Aamulla piti jättää tämä suloinen yksin uuteen asuntoon ja vielä ilman isoveljeä :(