Elämää Cocon silmin

Moikka kaikki lukijat! Äiti anto kerrankin mun kirjottaa postauksen kun oon ollut niin kiltisti, no okei oon mä vähän tuhmuuksiakin tehnyt, mut älkää kertoko siitä joulupukille kun muuten en saa lahjoja. Mulla oli semmosta asiaa, että mun veikalla Ruffella on ollut jo vähän reilu viikon semmonen ihan ihmeellinen maskijuttu mitä äiti aina antaa iltasin ja aamusin sille. Ekaks Ruffe oli vähän sitä mieltä ettei varppina hengittele siihen sekuttia enempää ja sai oikee yskäkohtauksetkin ensimmäisen kerran jälkeen heti perään. Äiti ja isi siitä vähän pelästy kun Ruffe vielä yski loppu iltana ainakin viis kertaa sen jälkeen. Muutenkin Ruffe yski aika monena päivänä, vaikka sille annettiinkin aamuin illoin siitä ihme piipusta. Toissapäivänä oli ensimmäinen yskätön päivä, mut eilen sit yskitti kerran ja tänään ei oo vielä ollenkaan, onneksi. Muakin aina vähän ihmetyttää mitäse veikka oikeen köhii, vois jo lopettaa sen kun se kuulostaa niin ärsyttävälle oikeesti. Ainaku MÄ yritän nukkuu ni toinen vaa siinä röhisee vieressä niinku porsas, siis oikeesti..

''Joko sä otit jo ne kuvat?''

Ja tietteks Ruffella on jotain erityispalvelua, kun sillä on herkkuraksuja koko ajan tarjolla tiskipöydällä ku mä en pääse sinne hyppäämään. Vähän se on muuten epäreilua, kun mä en saa ruokaa niin paljoa. Onneks veikka on muuten alkanu kyllästyyn possun sydämmiin ja syön aina sen ilta ja aamupalasta jämät. Salaa käyn nappaamassa, kun äiti ja isi ei huomaa. Äitii ja isii se vähän huolestuttaa, mut mulle se on ihan sama. Enemmän ruokaa mulle, se on mun motto.

Kaulurin kasvattelua..

Isi teki mulle mun omista karvoista semmosen pallolelun vähän aikaa sitten ja se on paras lelu ikinä. Juostaan aina rallia Ruffen kanssa sen perässä aina sillon kun se ei oo sohvan alla. Onneksi toi astma ei vaikuta Ruffen kuntoon mitenkään, se on tosi nopee, jään ihan kakkoseksi. Mua alkaa aina läähätyttää ku juoksen veikan perässä, mut onneks meillon silti tosi kivaa vaikka välillä tuleekin kuuma. Tänään leikin äitin kanssa, se otti meille tommosen tunnelinkin leikkeihin ja ei vitsi se oli kivaa. Jotain kuvia se yritti siinä samalla räpsiä mut olin niin nopee etteise onnistunu melkee yhessäkään kuvassa, hähää siitäs sait äiti.

''Etpääse karkuun pallo!!''

''Mitäs mä sanoin!''

Mä ootan ihan hirveesti mun synttäreitä, että saisin jotain uusia leluja tai ruokaa! Mullahan on ens kuussa synttärit, tosin vasta kuun lopussa.. Ruffen synttärit on aikasemmin 5.11 ja ennoo keksiny sille vielä lahjaa. Mistähän Ruffe tykkäis, hmm.. Ehkä annan sen vaa rökittää mut painissa ja saa se myös pari pusua ja ehkä pesuhetkenkin. Onse vaan niin paras isoveli vaikka välillä tosi ärsyttävä, Ruffe aina puree liian lujaa leikeissä. Toivottavasti me saatas jotain kivoja lahjoja Ruffen kanssa, mut jossei ni onneks kohta on joulu. Ollaan aika varmoja ettei joulupukki pidä meitä tuhmana, vaikka vähän väliä yritetään nakertaa äitin uuden tietokoneen virtajohtoa poikki, yhet kuulokkeetkin taisin siltä jo tuhota heh.. Isi joutu kans laittaa sen pleikkaohjaimen latausjohtoon jotain teippiä kun olin senkin melkeen rikkonut, mutta ehkäse pukki ymmärtää vai mitä!

Ruffelle yskänestolääkettä

 

Vielä loppuun pikku video aamun rutiineista

Terkuin Cocopops!

Kaunis syksy

Päästiin tänään ulkoilemaan molempien kissojen kanssa. Pyydettiin kyytiä erääseen puistoon jossa oli lehtiä mielinmäärin tippunut jo maahan. Ollaan niin kateellisina katseltu teidän ihania syksyn kuvia niin nyt te pääsette ihastelemaan meidän kuvia! Vaahteranlehdet ovat niin nättejä tähän aikaan ja onneksi tänään oli vielä suhkoht hyvä ilma eikä vilukaan ehtinyt tulla. Coco oli alussa hiukan arkana puistossa, mutta uskalti sekin tutkia uusia paikkoja. Ruffe taas oli koko ajan menossa eikä herra olisi halunnut vain olla ja nököttää yhdessä paikassa. Tavattin me myös yksi uusi kissa kaverikin.

Cocolla oli päällä Ruffen vänttisen valjaat kun taas Ruffe meni nätisti pelkässä kaulapannassa. Käytiin moikkaamassa tampereen ''mummia'' ja Ruffe oli siellä kuin kotonaan.. Ryösti se mm. pöydältä kinkkuviipaleen ja juoksi pitkin poikin. Coco arkaili pikkuisen, kun kylässä oltiin, mutta kyllä sielä vähän uskallettiin leikkiä ja kerjätä ruokaa. Pojat taisi saada myös aika paljon juustoa, ''mummi'' taisi vähän innostua, mutta kerrankos sitä herkutellaan! ;--)

Coco meni aina ihan littanaksi kun joku käveli ohi. Ihan hupsu tyyppi <3

Ihmeteltiin Cocon kanssa mitä Ruffe oikein näki 

Uusi kissakaverihan se!

Rahareikä Rufus

Kerroin tammikuussa Rufuksen yskästä joka loppui antibiootin ja kortisonin vaikutuksella. Rufus aloitti yskimisen uudestaan joskus kesällä, mutta ei ajateltu sen olevan mitään vakavaa. Yskiminen kuitenkin vain jatkui ja jatkui. Yskintää alkoi tulla viikottain sen jälkee päivittäin ja nyt tällä viikolla yskää tuli monta kertaa päivässä. Soitin viime viikolla eläinlääkärille asiasta ja varattiin aika lääkäriin täksi päiväksi. Lääkäriaika meille oli varattu yhdeksi.

Rufus hei etsä sen kopan päällä voi matkustaa lääkäriin..

No löytyihän se oikea paikka :--)

Lääkäriin saavuttua lääkäri kuunteli Rufuksen keuhkot, pientä vinkumista kuului henkitorvesta ulos hengittäessä. Mitattiin Ruffelta myös kuume josta Rufus ei yllättäen tykännyt ollenkaan. Kuului taas semmoista mourua, että vähän alkoi pelottaa mitä Rufus keksii seuraavaksi. Onneksi kuumetta ei ollut ja tutkimukset saivat jatkua. Sydän äänet oli Rufuksella normaalit.

Rufus eilen malliposeili meille oikein nätisti ja oikeanpuoleinen onkin isin ja äidin yksi lemppari kuva

Ihana pikku nöpönenä ♥

Lääkärissä Rufukselta otettiin tietysti taas röntgenkuvat, jotta nähdään onko keuhkoissa jotakin poikkeavaa. Röntgenkuvista näkyi selvästi, että keuhkoista löytyi donitsikuvioita, mitkä viittaavat kissalla tavallisesti astmaan. Harmi, että nämä donitsit eivät ole syötäviä muuten söisin ne pois ja Rufus olisi taas nopsasti terve!

''Vihdoin päästiin kotiin, arvatkaas kuinka kauan lääkärissä oikeen meni..''

Röntgenin jälkeen päästiin verikokeiden ottoon ja sepäs olikin hoitajien ja lääkärin lemppari puuhaa. Lääkäri ja hoitaja eivät saaneet Ruffea ollenkaan aloilleen siispä Ruffe piti rauhoittaa. Meille sanottiin, että voidaan käydä tässä odotellessa jossain kun Ruffen kanssa menee se puolisen tuntia. Tulimme takaisin lääkärille ja kysäisimme mitä Ruffelle kuuluu ja Ruffelle ei ollut tapahtunut lääkkeestä mitään. Lääkäri sanoi meille, että menee vielä se puolisen tuntia kun antavat vielä toisen pistoksen rauhottavaa. Aika kului ja hoitaja saapui paikalle ja kuin ihmeen kaupalla Ruffe ei ollut suostunut vieläkään rauhoittumaan, joten vieläkin pitää antaa piikkiä pyllyyn ja odotella.. Me sitten odoteltiin ja odoteltiin, kunnes vihdoin ja viimein Ruffelta oli saatu otettua verikokeet! Lääkäri pyysi meidät vähän ajan päästä juttelemaan siitä mitä oli saatu selville.

''Neljä tuntia!! Siis aatelkaa nyt sielä jouduin oleen kidutettavana niinkin kauan ja en ollu saanu ruokaakaan koko yönä!!''

Ruffe sai kolmen viikon pituisen antibioottikuurin hengitystie infektioiden poissulkemiseksi joka aloitetaan tänään illalla. Tilattiin samaan laskuun Ruffelle myös semmoinen kissojen inhalaattori astmamaski. Siitä Rufus hengittelee kortisonia, jotta olo paranisi ja hengitys muuttuisi normaaliksi. Toivottavasti maski saataisiin nopeasti perille, että voitaisiin aloittaa kortisonilääkitys nopeasti, nyt Rufus saa vain niitä antibiootteja alkuun. Muuten Ruffe on ollut ihan oma itsensä syönyt ja juonut hyvin. Mietityttää vain mitä käy mahalle antibiottien syöttämisen ohella, mutta toivotaan nyt ettei ala oireilemaan. Siinähän oltaisiin ripulirallia kolme viikkoa, jes!

Hoitajan mielestä Ruffe oli niin badass että ansaitsi katu-uskottavat tarrat jalkoihin ♥

Paniikkia ja puhelimia

Kipeys ei meinaa loppua ja aamuisin meinaa itku tulla kun kurkkuun sattuu niin paljon, mutta onneksi on ihana karvainen Cocopops joka huolehtii äidistä aina tarvittaessa. Eräänä aamuna heräsin todella aikasin ja päätin mennä sohvalle nukkumaan etten pidä miesihmistä hereillä ainaisella valituksella ja köhimisellä. Onneksi sohvalta löytyi kaksi karvaista unikaveria jotka pitivät äidin vahtivuoroja vuorotellen. Puolet yöstä Rufus oli jalkopäässäni nukkumassa jalkojen ja sohvan välissä littanana ja seuraavan kerran herätessäni Coco olikin tullut Ruffen tilalle nukkumaan pyllyni lämmittimeksi.

Coco hoitamassa äitiä aamulla

Tänään kun kävin suihkussa kuten tavallista kissat olivat vessassa myös mukana. Eiväthän pojat ilman äitiä pärjää kymmentä minuuttiakaan, mutta sitten tapahtuikin jotain kummallista nimittäin Coco sai jonkun ihan ihmeellisen paniikkikohtauksen. Alkoi se maukumaan hirveän kovalla äänellä, en ole ikinä kuullut sen huutavan niin lujaa. Coco myös yritti päästä oven läpi raapimalla sitä vimmatusti. Ruffekin huolestui ja hyppäsi pesukoneen päältä pois Cocon viereen ja yritti rauhoitella pikkuveikkaa nuolemalla tätä päälaelta, mutta eise mitään auttanut. Huuto ja raapiminen vain jatkui niinpä oli pakko päästää pojat ulos vessasta ja, kun vessasta oltiin pois päästy kaikki olikin hyvin. Mikähän Cocolle tuli, pelkäsiköhän, että joutuu pesulle.. Yleensä Coco on kyllä todella kiltti pesuissakin, että tuskin siitä. Ihmeellisiä juttuja, ehkä vessassa olikin kummitus!

Kaulurin kasvattelua..

Cocolla on myös ihana tapa, jos pesukone on vessassa päällä. Kerran eräänä päivänä kuulin, kun Coco meni käymään vessassa ja sitten se ei tullutkaan vessasta pois. Kävin kurkkaamassa, että mitä se oikein sinne jäi tekemään, kun olisin niin kovasti jo tahtonut rapsutella pientä pörröpalloani. Naurahdin, kun huomasin Cocon jääneen katselemaan pyykki-tv:tä, siellä se pyöritteli päätään samaan tahtiin kuin pyykit pyörivät, välillä se yritti saada myös pyykkejä kiinni. Olise vaan niin söpö ja onneksenne sain siitä myös videota!

Ja sitten vielä; Olettekos kokeilleet ladata kännykkään semmoisen sovelluksen kuin ''CAT ALONE''. On Muuten Cocon lemppari juttu ikinä! Ruffe ei niinkään välitä, mutta kannattaa kokeilla jos teidän perheessä siitä tulee yhtä hyvä hitti. Kyseisen sovelluksen voi ainakin ladata android-puhelimiin!

Uusi ystävämme Minttis

Viikon pituinen loma ystäväni luona oli kyllä mukavaa vaihtelua tampereen maisemiin. Oulu on kyllä mukava paikka vaikka sillä onkin vähän huono maine, mutta mielestäni sinne voisi vaikka muuttaa! Eilen saavuin takaisin kotiin ja flunssankin jostain ehdin saada, kurkkuun ja päähän sattuu, mutta onneksi on kolme ihanaa poitsua pitämässä musta huolta. 

Oulussa oli kaverillani kissa nimeltä Minttu, Minttu on jo kymmenen vuotias vanhus jolla riittää silti energiaa ainakin yöllisiin kiusantekoihin. Minttu tykkää maukua ja rapsuttaa ulko-ovea, että pääsisi ulos, myös yölliset rallit kuului asiaan, että vatsa alkaa toimimaan. Minttu myös tassuttelee ihmisten päältä kuin mikäkin pikkudiiva, mutta silti tämä tyttö oli kyllä ihana. Lutkuttise ystäväni paitaa niinkuin emolta maitoa, ei ole tainnut saada tarpeeksi rakkautta emolta pentuaikoina, mutta onneksi hänellä on nyt hyvä emo joka huolehtii suukottelusta sun muusta ihanasta! 

Oli taas huvittavaa tulla kotiin kun meidän kissat on monta kertaa isompia kuin pieni 2,5kiloinen Minttutyttö. Nyt alkaa tämä näpytys taas sattua liikaa päähän joten täytyy lopettaa ennenkuin tulee vielä pahempi olo. Kännykällä tämä postaus taas tehty joten kuvat tulee putkessa ilman kuvatekstejä. Ymmärtäähän sen, että kipeänä on ihan liian raskasta ottaa se tietsikka tuolta kaukaa tähän syliin..