Ilmoitus

Pahoittelen blogihiljaisuudesta kommentoinnin ja kommentteihin vastaamisen suhteen. Tämä viikko on ollut todella kiireinen, koska ollaan töissä valmisteltu Purnauskis Carnevaali -juhlia jotka olivat tänään. Harmikseni tulin juuri tänään kipeäksi eli juhlat jäivät näkemättä. Nyt kärvistelen peiton alla kuumeessa, kurkku ja pää kipeänä. Lupaan kyllä lukea kaikkien postaukset, vaikka niitä onkin kertynyt jo aikamoinen määrä, mutta kommentointi taitaa jäädä tällä kertaa. Ensi viikolla yritän taas skarpata.

Rufuksen masun tilanteesta vielä sen verran ettei löysää olla nähty Serbanilla käynnin jälkeen eli hyvä meininki sen suhteen!

Tein bicolour räggäri -kurpitsan

 ♥ Hauskaa halloweenia kaikille teille tasapuolisesti ♥

Luttanuus varoitus

Voi ei ja ih ja pih ja ihanuus. Pääsin tänään tuttipulloruokkimaan neljää neljän viikkon ikäistä pikku pörriäisiä. Pari viikkoa sitten löytyi neljä pienen pientä kissanpentua ojasta jotka toimitettiin Kissojen suojelu Kisu ry:ltä Purnauskiksen omistajien hellään huomaan. Tänään minä vapaapäivän kunniaksi kävin niitä rapsuttamassa ja ruokkimassa. Taisin hieman lässyttääkin ellen jopa liikaa, koska he vain olivat niin pieniä ja niin söpöjä ja tahdon kaikki itselleni. Voi niitä pienen pieniä tassuja ja pienen pieniä neniä ja sitä pienen pientä piipitystä mikä heidän suustaan kuului. Sain yhdet pisutkin päälleni, mutta se ei haittanut ollenkaan! Pentueessa on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, tytöillä ei ole sukkia mutta pojilla on. Minun lemppariksi tuli heti tuo söpö mustapinkkinenuinen pikku poika sukilla. Vessahommatkin sujui näiltä oikein mallikkaasti vaikka ilman emoa joutuvatkin oleskella. Saisinpa hakea yhden niistä kotiin ♥

MESSULIPPU ARVONTA PÄÄTTYNYT

Sainpa tuossa äsken pari messulippua arvottavaksi blogissa! Ajattelin arpoa nämä kaksi lippua vain yhdelle teistä, että voittaja saa itselleen kaverinkin mukaan. Messulipuilla pääsee ELMA maaseutumessuille, Metsämessuille, Kädentaitotapahtumaan, OutletExpoille ja Lemmikkimessuille. Lemmikkimessut ovat avoinna vain lauantaina ja sunnuntaina, mutta muihin pääsee jo perjantaina. Minä en voittajille lippuja tällä kertaa lähetä vaan ilmoitan voittajasta Messukeskukseen. Messut ovat siis 6-8.11 Helsingin Messukeskuksessa ja arvonta päättyy 1.11 kello 23:59.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen mitä odotat eniten messuilta eli anonyymitkin voivat osallistua!

♥ ONNEA ARVONTAAN ♥

Käynti Serbanilla

Eilen me siis käytiin Ruffen kanssa Vet4Cat -kissaklinikalla täällä Tampereen Nekalassa. Vet4Cat avattiin tänne tämän vuoden maaliskuussa eli ei kauhean kauan aikaa sitten. Serbanilla on myös toinen klinikka Hämeenlinnassa. Meistä on tosi kivaa, että Serban vaihtoi meidän nurkille eli nyt ei voida ainakaan muuttaa täältä pois ja jos Serban muuttaa täytyy muuttaa perässä.. Tästä klinikasta tulee siis meille se jossa aiomme käydä aina jos hätä sattuu.

Rufus oli vähän sitä mieltä ettei enää ikinä mene klinikoille

Aluksi Serban pyysi minua päästämään Rufuksen vapaaksi ja minähän tein työtä käskettyä. Rufus sai tutkia koko klinikan perinpohjaisesti samalla kun Serban tutki kissankieltä ja Ruffen fiiliksiä. Pupillit Ruffella oli tajuttoman isot koko käynnin ajan, mutta se liittynee asiaan. Yleensä Ruffen pupillit on varsin pienet, mutta nyt taisi hiukan jännittää. Me juteltiin Serbanin kanssa vähän Ruffen taustasta sillä välin, kun Ruffe nuuskutti joka kolosen. Sain kuulla, että giardiaa oli hoidettu varsin väärin ja hän itse ei olisi iki maailmassa antanut metronidatzolia, koska vaikka giardiasta ripuli saattaa jatkua pitkäänkin on giardia voitettu 10 päivän Axilur kuurilla ja sillä se. Trikozol eli metronidazoli aiheuttaa myös maksa-arvojen nousua pitkällä kuurilla eli nyt taidettiin saada vastaus myös siihen minkä takia kissa muuttui keltaiseksi ja maksa-arvot nousi kattoon. Hyvä Animagi hienoa ('':D'')! Muutenkin Serban oli aika kauhuissaan noista kaikista lääkkeistä mitä Ruffelle onkaan syötetty eli ei ihme, että maha on näin huono.

Ekaksi raavin raapimapuuta ja tsiigailin häntä pystyssä koko tönön

Ruffelle ei tehty yleistutkimusta, koska Serban ei halunnut ärsyttää kissaa enempää kuin oli pakko, joka musta oli aivan mahtava juttu. Kun nostin Rufuksen pöydälle sai se maistella raksuja kaikessa rauhassa, silloin Serban laittoi niskaan b12-vitamiini pistoksen, josta Rufus ei ylläripylläri tykännyt yhtään. Piikki saatiin laitettua ilman isompia ongelmia, mutta Ruffe juoksi äkkiä pöydän alle piiloon ja sähisi. Serban sanoi vain, että anna kissan hetken aikaa olla ja rauhoittua. Silloin juteltiin vähän hoitotoimenpiteistä, että miten lähdetään hoitamaan tätä vaivaa. Alkuun nyt ainakin 6 viikon b12-vitamiini sarja ja kortisonipiikki jonka vaikutusaika voi olla jopa 3 kuukautta ja joka auttaa myös astmaan. Kun oli kortisonipiikin vuoro laitettiin se kankkuun eikä niskaan. Näin se oli helpompaa, koska raksut eivät enää toimineet harhauttajana. Piikki meni hyvin, vaikka murinaa ja sähinää kuuluikin. Lopuksi kissa pinkaisi taas pakoon ja sota-arvilta säilyttiin. Sanoisin, että meni aika hyvin noin Ruffen taustat tietäneenä. Loukkaantumisen hellittyä Rufus meni syömään Serbanin tarjoamia suolistoraksuja ja ne muuten maistui. Meitä kumpaakin hiukan huvitti, koska heti kun Ruffe oli syönyt se meni omaan koppaansa makamaan ja oli vähän sillä fiiliksellä, että ''Nyt mulle riitti, jokos lähetään kotiin'', on toi Ruffe ihan hupsu tyyppi.

Tällä ilmeellä katoin mammaa ja olin vähän et tuus jo sieltä lähetään jo kotsaan!

Lisäksi Serban suositteli mulle suolistoruokaa jota ostinkin pari pakettia kokeiluun, mutta raa'assa tahdottaisiin pysyä. Eihän sille mitään voi jos kissan maha pysyy parempana suolistoruualla kuin raa'alla ja jos näin on, on meidän totuttava taas teollisenruuan maailmaan, joka kyllä vähän kauhistuttaa. Kokeiluun ostin siis Trovetin kani -märkäruokaa näin alkuun, vaihtoehtoina olisi ollut peuraa, hevosta, viiriäistä, lammasta ja kalkkunaa. Lammasta ja peuraa aiomme varmasti kokeilla myös, koska tuo kani upposi kuin kuuma veitsi voihin. Stressitilanteita tulisi myös välttää paljon eli se rokottaminen on edelleen ''nounou'' -listalla, kuten arvelinkin. Onneksi Rufus ei muuten stressaa mitään paitsi noita lääkärikäyntejä, joissa on nyt alkuun käytävä ottamassa ne ikävät pistokset.

Se märkis oli niin hyvää et nään siitä unia

Saatiin nyt muutoksia myös meidän ruokavalioon niin, että kaikki lisäravinteet otetaan pois aivan kaikki ja suun kautta Rufus saa vain ja ainoastaan possun lihaa, maksaa, sydäntä, munuaista ja haimaa, luutakaan ei saa antaa. Yksi inupekt forte päivässä oli sallittujen listalla ja tietysti se suolistomärkis. Tiedättekö kuinka kauhulla mä odotan seuraavaa kakkaa, kun mulla on jo päässä hirmuiset kauhukuvat siitä kuinka Rufus ripuloi koko asunnon ruskeaksi. Onneksi mieltä huojentaa se, että Serban mainitsi, että on hoitanut jo neljää suolistopotilasta tänä vuonna ja kaikille on löytynyt jokin hoito, vaikka aikaa siinä on saattanutkin kulua. Silti mua vähän pelottaa, mutta ehkä kaikki menisi hyvin.

Etualalla jauhelihaa ja kani -märkäruokaa

Aikaa meillä meni klinikalla yhteensä puolitoista tuntia. Rufus on siis aika hidas kissa, mutta seuraavan kerran luulisi menevän vähän nopeammin, joka on nyt ensiviikon torstaina. Mulle jäi kyllä tosi kiva fiilis tästä käynnistä eikä harmita yhtään että mentiin. Eniten harmittaa se miksei alettu käymään silloin, kun se jo avattiin, koska tuohon aikaan Ruffella oli maha aika huonona, mutta ainakin ollaan nyt vaidettu lääkäriä eikä odotettu kauemmin. Serban siis epäilee, että Rufuksella on IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus. Ainiin vielä yksi juttu, Ruffe oli lihonut. Viimeksi Rufus oli painanut 5,7kg ja nyt herra painoikin vähän reilu 6kg eli nyt ollaan jo oikeissa räsypojan mitoissa.

Oon kuitenkin aika fit eikä masukaan roiku vaikka painoa on

Serban myös sanoi, että Ruffe näyttää aivan naaras kilpparilta, kun sillä on niin ohkainen karva korvissa. En ole ennen kiinnittänyt huomiota koko asiaan, mutta kyllä kun Ruffen ja Cocon korvia vertaa on ne aivan eri väriset. Rufus tosin on muutenkin vähän outo ruskea colorpoint, kun sen naamiokin on aivan kadonnut. Mulle on sanottu, että se saattaa johtua siitä kortisonista, kun se meillä ihmisilläkin vaalentaa karvoja. Olenkin aina tahtonut kilpparin ja nyt mulla sit on semmoinen haha! Ei kerrota Ruffelle tästä, kun saattas pian miehisyys ottaa osumaa.

Ihan hyvät korvat vaikka itse sanonkin

Uusi rakkaus on löytynyt

Olenkin tainnut monesti mainita täällä blogin puolella, kuinka Rufus on nykyään paljon aktiivisempi ja onnelisempi kissa. Ostettiin sille tuossa viime viikolla Mustista ja Mirristä uusi lelu, josta Ruffe tykkää aivan hirmuisesti nimittäin kissanminttu porkkana. Yleensä, kun Rufukselle on ostettu lelu se kiinnostaa ensimmäiset 5minuuttia eikä siihen enää olla koskettu, mutta tämä porkkana on ollut niin mainio, että sillä leikitään ainakin joka toinen päivä. Ajateltiin tänään käydä ostamassa Ruffelle uusi lelu nimittäin kissanminttu tomaatit, katsotaan mitä Ruffe niistä sitten sanoo. On se vaan niin kivaa, että Ruffe taas leikkii ja on iloinen.

Maha tosin ei ole vieläkään ihan kunnollinen eli Biobak ei auttanut yhtä hyvin kuin Canikur, mutta sentään masu on puoliksi kunnossa. Huomenna mennään käymään yhdessä uudessa lääkärissä vähän tutustumassa eri näkökulmiin ja ajatuksiin mitä tulisi tehdä, koska eihän tämä ole yhtään normaalia. Katsotaan mitä Serban keksii!

Syksyn kuvitukset

Käytiin tänään näsinpuistossa poikien kanssa ottamassa syksyisiä kuvia kuten viime vuonnakin. Tänään oli tosi ihana ilma ja lämpöäkin jopa +12 astetta eli ei ehtinyt tulla ollenkaan kylmä kenellekkään meistä. Cocoa taas aluksi pelotti aika paljon kaikki uusi ja tuntematon, mutta onneksi uteliaisuus voitti pelon ja Cocokin uskalti jopa vähän liikkua. Olisi voinut ottaa ulkoilu videotakin, mutta kun en tajunnut niin nyt ei ole kuin vaan kuvia. Syksy on kyllä niin kaunista ja ihanaa aikaa, kun lehdissä on ihanat värit ja ilma on raikas.

Ulkoilun jälkeen mentiin tampereen mummulaan kylään. Ei me siellä kauaakaan ehditty olla, kun makkarista kuului ihmeellinen tömähdys.. Coco oli käynyt tiputtamassa ikkunalaudalta kukkaset. Ruffe säikähti aivan tajuttomasti sitä ääntä mikä siitä lähti ja meinasi loikata ainakin kuuhun. Säikähdyksen jälkeen Ruffe vain tuijotti makkariin päin eikä uskaltanut mennä sinne ollenkaan. Oli ihan hassua, että Ruffe silleen säikähti mutta näköjään sillekkin voi tulla pupu pöksyyn. Cocokin luikki kukkien tippumisen jälkeen penkin alle piiloon. Coco on muutenkin aina vähän ahdistunut meidän mummola reissuista, kieli lipoo huulia hirveästi ja on pakko pysyä piilossa. Voi tuota meidän pikkuista pelkuri vauvaa ehkä se vielä joskus tuosta rohkaistuu.

Aivan täydellinen yhteiskuva ♥

Paistoi siellä vähän aurinkokin ja joo Coco vietiin tuonne kopassa..

Insta-kuukausi syyskuu

Myöhässä..

Mitenhän se näin myöhäseksi meni, kun kohta kuitenkin jo kaksi viikkoa siitä kun vaihdettiin lokakuun puolelle, noh aina ei voi onnistua. Ajattelin tässä samalla kertoa vähän meidän vatsatilanteesta, kun se monia varmasti aina kiinnostaa edes vähän ehkä.

Onks sun äiti ihan pakko aina kertoo kaikki täällä blogissa...

Eli eli Rufuksen maha tuo käsittämätön asia joka vetää mun aivot ihan solmuun. Tuo ihana pumpulin pehmoinen masu ei nimittäin enää pysykkään kunnossa annoksella 2 Inupektia päivässä ja puolikas kortisoni illalla. En käsitä, miksi se toimi hetken ja sitten ei enää? Noh ollaan nyt sitten annettu taas sitä canikur -tahnaa aina välillä, mutta heti kun sen lopettaa menee mahakin. Enkä todellakaan tahdo nostaa kortisonia enää ikinä yhtään enempää, koska Ruffe on ollut nyt niin eri kissa mitä vielä kuukausi sitten, kun annos oli isompi. Ruffea riehuttaa, kehrättää ja leikityttää päivittäin mikä on ihan tosi ihanaa eli kortisonille iso nounou.

Iso nounou näille sun jutuille, mua hävettää.. Mitä Nuppukin ajattelee, mietiksää yhtään??

Mutta, koska ei tahdota enää kortisonia nostaa niin ei tässä varmaan mikään tuohon masuun auta. Mua muutenkin ihmetyttää miten se maha on tommonen, tuntuu ettei se ole parantunut tässä vuoden aikana ollenkaan vaan oikeastaan van pahentunut. Tai kun alkaa miettimään, että viime syksynä syötettiin teollista ja maha oli ihan ok, toki niitä ripuleita tuli, mutta silti maha pysyi kunnossa. No sitten alkoi astma ja aloitettiin kortisonilääkitys, joka selkeästi auttoi tähän mahan tilanteeseenkin positiivisesti. Seuraavaksi me aloitettiin raakaruoka ja sen myötä ripuli oli poissa vaikka kuinka kauan kunnes kortisoni lopetettiin kokonaan ja käytiin rokotuksilla. Siitä asti tämä maha nyt on ollut tämmöinen satunnaista ripulointia joka viikko jota ei vaan saada kuriin millään keinoilla. Mua vaan hämää niin paljon, koska jos muistelee sitä kortisoni annostusta alkuvuonna niin se oli lopussa 1/4 tablettia joka toinen päivä eikä ripulia ollut ollenkaan. Ripulointihan alkoi vasta rokotuksen ottamisen jälkeen taas kunnolla ja saatiin se kuriin ehkä parin kuukauden päästä sellaiseen tilanteeseen ettei ripulia ollut montaa kertaa päivässä.

Mama mä oon ihan fine, lopetappa jo!

Onneksi tilanne ei ole nyt niin huono kuin se on ollut joskus eli Ruffe ei käy kakkosella montaa kertaa päivässä eikä edes joka päivä, mutta silloin kun käy on se vähän lörtsy, kunnes Canikur laittaa sen taas kiinteäksi. On tää kissan omistaminen kyllä vaikeeta, kun ei tiedä mikä neuvoksi. Mua kanssa vähän inhottaa ettei mun postaukset enää muuta aihetta käsittele. Blogin nimen voisikin muuuttaa vaikka ''Marraskuun mahavaivaiset'', kun ei täällä enää muuta ole. '':D''

Coco tulee aina aamuisin katsomaan pöydälle, kun syön aamupalaa vaikkei se saisi..

Loppuun vielä yksi Purnauskis -kuva, että saadaan tähän postaukseen jotain positiivisen söpöä. Ei kerrota Ruffelle, kun viimeks lupasin ettei enää näitä random -kissoja!

Niiiin suuria silmiä ♥

Mistä kaikki lähti

Ruffelin oma anoppi haastoi meidät kertomaan meidän blogin tarinan eli mistä kaikki tämä blogihössötys oikein alkoi.

Tästä se kaikki lähti

Kun tutustuin ragdollrotuun ja etsin internetistä tietoa kyseisestä rodusta tuli vastaan Ruudolf -blogi, jota aloin kovasti tutkailemaan. Blogin päätähtenä oli siihen aikaan vielä pelkästään Ruudolf ''Rudi'', ruskea colorpoint räsy johon ihastuin täysin. Olinhan meillekkin haaveillut semmoisesta söpöläisestä. En tainnut silloin vielä muita eläinblogeja edes seurata. Ruudolf -blogi on aikamoinen asiablogi enkä uskonut, että minun blogistani tulisi ikinä yhtä hyvä, joten jätin oman blogin perustamishaaveet kokonaan pois. Lisäksi tahdoin, että kuvani olisivat hyviä eikä heilahtaineita kuten ne silloin oli; keltaisia ja tärähtäneitä. Pääni vain sanoi ettei nuo kuvat ole tarpeeksi hyviä, ensin opettelet sen järkkärin käytön ja sitten kokeilet uudestaan.

Valkotasapainoa olisi voinut muuttaa ennen kuvien ottoa

Kuvien ottaminen niin että koko kissa näkyy olisi myös ollut ihan hyvä juttu

Joskus ne pääsi myös vähän ylivalottumaan

Vuosi siinä sitten vierähti Ruffen kanssa, kunnes uskalsin aloittaa bloggaamisen avokilta saadun ulkoisensalaman myötä. Kuvista tuli vihdoin tarkkoja ja uusi kissanpentukin oli tuloillaan, tästä tulisi hyvä blogi mietin ja niin tästä taisikin tulla. Alkuun mua vähän harmitti, kun meidän blogi ei ollutkaan semmoinen ''iloista hössötystä kissanpennusta'' -blogi vaan heti Cocon tultua oli se giardia ja Rufuksen sairastelukierto. Yritin ajatella senkin postiivisesti, että eipähän lopu postausideat, kun kisulla on koko ajan jotakin uutta tiedossa, mutta kyllähän se silti harmitti. Kommentit oli silti aina aivan ihania, niistä sai tukea ja muita näytti ihan oikeasti kiinnostavan meidän kisujen vointi.

Tämmöinen giardiapylly pisti blogin ja mahan aivan mukkelismakkelis

En tiedä olisinko jaksanut jatkaa bloggailua ilman kommentoijia, mutta tajusin myös matkan varrella, että eihän niitä kommentteja tule jos ei itsekkin vähän ryhdistäydy ja ala kommentoimaan muiden blogeja. Kissablogeja alkoikin tulemaan ovista ja ikkunoista niitä oli aivan valtava määrä ja tuntuu, että edelleenkin uusia blogeja vain tupsahtelee jostakin reiästä. Olen myös blogin kautta päässyt tutustumaan uusiin ihaniin ihmisiin ja käymään kivoissa tapaamisissa. Parasta on ehkä myös se, että olen tätä kautta saanut uuden ystävän, joka on tällä hetkellä yksi niistä parhaista.

Blogissa on käyty Ruffen sairasteluja ja laihtumista

Tällöin se oli huono turkkinen 4,3kiloinen luuviulu joka muuttui keltaiseksi

Blogiystävien kanssa on myös ihanaa höpöttää kissoista, kun omat ystävät eivät aina ymmärrä tätä ainaista kissahömpötystä. Muistan vieläkin, kuinka kaikki oli Ruffen tultua facebookissa ja instagrammissa, että ''Mikset tee sun kissalle omaa ig:tä? Onks pakko laittaa koko ajan lisää kissakuvia?'' Miksimiksimiksi jne.. Enpä minäkään kauheasti vauvakuvista välitä, joten mikäpä minä olen moittimaan, mutta siksi tämä blogimaailma onkin niin ihana. Enää eivät ihmiset valita siitä, että on liikaa kissakuvia vaan he saattavat valittaa jopa siitä, että missä ne uudet postaukset viipyy.

Nykyään Ruffella on komea turkki ja hän on terve kuin pukki tai ainakin melkein :'--)

Coco ei silti tajua miksi Ruffella on ollut tyttöystävä näinkin kauan.. Tytöt on yökkis

Olette oikeasti kaikki kissablogistit tosi ihania ja olen niin otettu siitä, että jaksatte mun rustauksia lukea ja kommentoida. Pienikin kommentti saa mut tosi iloiseksi varsinkin silloin jos on tosi huonopäivä. Olette parhaita ♥ Tahdon haastaa Rudin ja Karrin, Frieden ja Figon, KissaKaramellin, NeitiCassisen ja Cinnan ja tietysti vielä Pöpön!

Ettekä sitten lopeta kommentointia

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.