Kuten tiedätte Ruffe tykkää ulkoilusta ja täällä kotona kuuluukin joka päivä ulko-oven edessä kauheaa mouruamista, että ulos olisi päästävä. Viime viikolla oli hyvä ilma ja päätin ottaa Ruffen, miesihmisen ja kameran mukaan pihalle. Miesihmistä tarvitsee pitämään kissan hihnasta kiinni, että minä pystyn keskittymään Rufuksen komean ulkomuodon kuvaukseen. Jos Coco onnistuu sisäkuvissa niin Ruffe on ihan täys kymppi pihalla.
Rufus kävelee nätisti hihnassa, vaikka välillä sitä pitää vähän kantaakkin. Mentiin Rufuksen kanssa tällä kertaa yhdelle pellolle jossa oli kivaa tutkia lätäköitä ja syödä kuivuneita ruohonkorsia. Pari koiraa tavatiin myös, mutta ne oli semmoisia röhkiviä ettei Ruffe niistä ihan hirveästi tykännyt. Ruffen lemppari koirat on semmoisia joista ei pääse ääntä, mutta nämä olivat kunnon röhkijöitä (ranskanbuldogit). Rufus sai pellolla myös villiintymis kohtauksen ja lähti juoksemaan täysiä ympäriinsä enkä meinannut pysyä perässä. Meno oli kuin koiravaljakossa konsanaan, kun Rufus veti minua täysin voimin makeä ylös. Tähän tilanteeseen olisi tarvinnut 15metrisen jälkiliinan, mutta ne molemmat on tainneet jäädä mökille? En ainakaan ole löytänyt kumpaakaan täältä kotoa.
En ehtinyt laittamaan näitä kuvia tänne blogiin viime viikolla, kun lähdin ruotsin puolelle ja sieltä tarttui mukaan flunssa. Nyt onkin ollut hyvin aikaa lukea paljon postauksia ja muokkailla kuvia peiton alla. Toivottavasta tämä pienimuotoinen kurkkukipu lähtisi huspois nopsaa!