Ihana mökkireissu

Mökillä oli jälleen niin ihanaa ja rentouttavaa siksi harmittaa, kun meidän täytyi tulla takaisin kotiin. Rufukselle tuli mökillä taas jälleen allergiaa leukaan, ei nyt ymmärretä mitä ihmettä se voi olla, semmoista mustaa rupea. Käytiin siis taas lääkärissä ja saatiin Rufukselle parin kolmen viikon antibiootti piikki ja kortisonia. Eläinlääkäri veikkasi siitepölyallergiaa, mutta eipä noista voi oikein sanoa. Rufuksen leuka on taas kunnossa, tosin ilman partakarvoja, eläinlääkäri ajoi ne kylmästi pois ja Rufukselle jäi vain kalju kohta, ainakin melkein. Toivottavasti allergiaa ei enää tule, mutta jos tulee niin joudutaan hakea lääkäristä kortisoni pillereitä, toivotaan siis ettei näin käy!

Ennen mökille menoa punnittiin Rufuksen paino ja se oli 4,8kg eli laihtumista oli taas näkyvillä. Otettiin tilaamani naudanrasvajauhe vihdoinkin käyttöön ja nyt parin viikon aikana paino oli noussut jopa 300grammaa! Ihanaa, että tuote toimii ja Rufuskin alkaa saamaan lihaa luidensa ympärille. Pojat ovat nyt syöneet hillsin allergiaraksuja ja märkäruokana Rufus feline portan kanapurkkeja ja Coco animondan kitteniä, näyttää maistuvan. Otettiin kokeiluun raksuiksi Acanan kalanmakuiset raksut ja ne näyttävät myös maistuvan hyvin. Toivotaan nyt, että Cocon maha kestää nämä, kun nuo allergiaraksut on hieman yli hinnoiteltuja ja hills on todella huono merkki mielestäni.

Mökillä kissat olivat jälleen paljon ulkona hihnassa ja käytiin me myös eräänä kuumana päivänä uimassa. Oli vain pakko viedä pikkuiset järveen, kun tuntui että he aivan paahtuvat kuumuudesta. Coco sai käydä uimassa kaksi kertaa ja Rufus vain kerran. Toisella kerralla Coco ei kyllä tykännyt ajatuksesta yhtään ja pinkaisi rakettina rantaan. Rufus ei taas ollut moksiskaan uimisesta ja loppujen lopuksi pojat olivat tyytyväisiä märkään ja viileään turkkiin.

Kun kimpsut ja kampsut oli pakattu autoon oli aika lähteä ajamaan kotia päin. Automme oli hyvin pieni neljälle ihmiselle ja kahdelle kissankopalle joten päätimme, että kissat on takapenkillä valjaissa flexien kanssa ystävieni hellässä huomassa. Coco ei ollut tästä moksiskaan ja ottikin heti paikan jalkopäästä, kun sielä oli viileintä. Rufuksella taas on aina alussa autossa hiukan ongelmia oli se sitten kopassa tai ei. Halusi se koko ajan katsella ikkunasta ja hyppeli vasemmalle ja oikealla, kuumahan siinä sitten tuli ja hetken päästä alkoi läähättäminen. Onneksi poitsu tajusi silloin pysyä paikallaan ja otti paikkansa penkkien välistä ja nukkui rauhallisesti.

Etsi kuvasta kissa

 Partakarvat puuttuu

Pysähdyimme matkan varrella hakemaan ruokaa ja mieheni jäi autoon kissojen kanssa pitämään vahtia ettei auto pääse kuumenemaan liikaa. No Rufus alkoi tietysti taas panikoimaan kun mamma lähti pois ja piti sen hyppiä edes takaisin autossa. Coco oli tässä vaiheessa edelleen rauhallinen ja jalkotilassa nukkumassa. Rufukselle tuli todella kuuma ja alkoise hengittämään raskaasti, onneksi mukana oli iso vesipullo, juomakuppi ja auton takakontissa toppi joka kasteltiin kylmällä vedellä ja laitettiin Rufuksen päälle. Toppi auttoi onneksi nopeasti, kasteltiin myös Rufuksen tassuja vedellä, kun hän ei suostunut juomaan vettä vaan nuoleskeli koko ajan vain tassujen karvoja. Loppu matka sujuikin sitten hyvin ja selvittiin vain pienellä säikähdyksellä. Auton pieni lämpeneminen ja Rufuksen hysteria sai Rufuksen lämmöt liian korkealle, mutta onneksi ratkaisu oli helppo. Muistakaas siis aina pitää vettä ja vaatekappaleita/pyyhkeitä mukana eikä jätetä lemmikkejä yksin autoon!

Kuvat ovat aika lailla pelkästään Cocosta, kun Rufus vain möllötteli kaiket päivät samassa paikassa eikä jaksanut yhtään tutkistella tuttua maaperää. Onneksi Cocossa on pientä seikkailijaa ja kuvia tuli siis hirmuisesti eli liikaa, mutta ketäpä se haittaa paitsi vähän minua kun jouduin muokkaamaan niin monta eri kuvaa.

 KUUUMA!!!

Onneksi minulla oli myös pari kivaa videota puhelimessa ja vihdoin saatte nähdä, kun Coco nyhtää pompulaa kädestäni. Rufuksella on myös eriskummallinen tapa ainakun olemme ulkoilemassa Rufuksella on aivan hirmuisesti asiaa. Mukavaa ulkoilla, kun kissa huutaa niinkuin sillä olisi jokin hätänä..

Karattiin luonnon helmaan

Kirjoittelen täältä mökiltä. Karattiin tänne viime torstaina ja tullaan takaisin vasta viikon päästä sunnuntaina. Ruffe ja Coco ovat nauttineet taas hirmuisesti ulkoilmasta, mutta ainoana miinuksena voin sanoa sen, että Rufuksen kortisonin vaikutus lopahti ja maha sen myötä taas löyseni. Harmittaa ihan hirveästi, mutta ei auta nyt muukuin mennä lääkäriin kuhan tampereelle päästään oman lääkärin hellään huomaan ja katsotaan miten edetään. Kirjoittelen tämän postauksen kännykällä, eli kuvat tulee ihan vain pelkkänä putkena kun en pääse säätämään niitä mitenkään hienosti kuvatekstien kera. Aion ottaa pojista taas paaaljon hienoja mökkimaisema kuvia. Eilen meitä kävi moikkaamassa sorsa äiti lapsineen ja sepäs Cocoa kovasti kiinnosti. Coco ei kyllä uskaltanut mennä ihan laiturille asti niitä tutkailemaan kun rannassa oli paljon turvallisempaa, haha!
 

Huh hellettä

Viikolla on ollut jo useasti hirmuisen kuuma päivisin ja sen myös huomaa kisuliineista. Meillä lemppari asento näin kuumalla kelillä onkin räggärimäisesti selälteen tassut ojossa lattialla. Vastaan on tullut mitä vekkuleimpia asentoja, kun kissat yrittävät saada viileyttä meidän lattian laminaatista. Vessassa on myös hyvät oltavat kylmillä kaakeleilla, mutta näin iltaisin parveke taitaa olla se parhain paikka viilennykseen.

Onniin kuuma

Coconkin piti päästä posettamaan

No jo on toinen taas niin söpönä

Kävin poikien kanssa ulkosalla yhtenä iltana yksinäni, joka oli hyvin huono idea. Rufus olisi halunnut lähteä heti jonnekkin kauas pois, kun se niin tykkää kävellä pitkiä lenkkejä ja ollaankin kävelty Ruffen kanssa monesti useita kilometrejä. Coco taas olisi halunnut pysyä vaan paikoillaan eikä aluksi meinannut liikkua mihinkään, onneksi hän sitten jossain vaiheessa vähän rohkistui ja uskalsi nuuskutella maailman menoa. Ei me minnekkään kauas menty, oltiin vaan meidän sisäpihalla. Rufusta ja Cocoa kiinnosti aivan eri paikat ja olinkin kokoajan kädet ja flexit ihan solmussa yksinäni kumpikin kissa viiden metrin päässä minusta, toinen toisessa suunnassa ja toinen toisessa.. Päätinkin, että seuraavan kerran kun meinaan viedä Cocon ulos vien sen ilman Rufusta tai pakotan miehen mukaan. Hän vain ei innostu ulkoiluttamaan hidasta Cocoa, kun on jo tottunut Rufuksen hurjapäiseen vauhtiin jonka kanssa voi juoksennella välillä niin lujaa, että oikein hengästyy. 

Onneksi meidän makkarissa on ainakin yhtä värikästä, kuin teidän kaikkien hienoissa ulkoilukuvissa

Nyt pääni menikin ihan tyhjäksi, enkä enää tiedä mitä kirjoittaa. Äsken pojat juoksivat hirmuiset iltavillit, pomppivat sohvalla ja juoksivat edestakaisin asuntoa hirmuisella vauhdilla. Vaikka iltarallia onkin kiva katsoa ja seurailla niin onneksi se ei kestä koko yötä. Nyt misukat nukkuvat Rufus parvekkeella ja Coco sängyn alla, kohta se on meidän aikuistenkin vuoro mennä nukkumaan, ettei mene taas ihan koko yö valvoessa. Aamulla voikin sitten taas herätä Cocon leipomiseen ja mahan päällä pomppimiseen.♥

 Kuka vaanii verhoissa?

 Vekkuli-Ruffeli

 Heh, Cocon mielestä ei mennäkkään vielä unille, tuola se juosta vipeltää eikä nukkumatista ole tietokaan!

Cocopopsin aamutervehdys

Coco on valloittanut aikalailla kaikkien sydämmiä ja valloittaa se minunkin sydäntäni edelleen joka päivä olemalla hiukan pöljä. Eilenkin illalla kun olisin halunnut pienen karvaturrini kainalooni uneilemaan kanssani etsi se makuupaikan selkäni päältä. Eihän se minulle käynyt ja siirsin rakkaan lapsoseni viereeni, muttei kauaa mennyt kun Coco oli taas tyytyväisenä kehräämässä selkäni päällä. Loppujen lopuksi luovutin ''nukkumisen kissan kainalossa'' -unelman elämisen ja vein Cocon sohvalle Rufuksen kaveriksi.

 lihava sohvaperuna

Aamulla Coco myös hurmaa ihanalla kehräämisellä ja loputtomalla seuraamisella. Makkarin ovi kun aukeaa alkaa suloinen pieni maukuminen ja tarinoiden kertominen, että mitäs unia oikein tuli nähtyä. Coco on hyvin valloittava tapaus, mutta on Ruffessakin puolensa vaikka onkin paljon itsenäisempi kuin Coco. Onneksi Rufuskin osaa yllättää ja siltäkin tulee tervehdyksiä, jos vain kameraa ei ole lähettyvillä heti aamusta. Rufus vierastaa hiukan kameraa ja ollaankin tultu siihen tulokseen että Rufus on ottanut ''isistä'' mallia. Coco taas on  vähänkuin minä, hiukan pöljä mutta silti niin söpö. Nytkin Coco tuli tuijottamaan minua kun kirjoitan tätä tekstiä, päästi se pienet naukaisut ja istui ihmettelemään.

Tänään meillä kävi vierailemassa Nella-koira. Ruffe ei ollut yllättäen kaverista moksistaan, mutta Cocolle tuli hiukan pupupöksyyn. Puusta se sitten katseli uutta ystävää kauhuissaan ja jos Nella tuli yhtään lähelle alkoi sähinä. Nauratti hiukan, kun toista alkoi pelottamaan vaikka oli kaksi metriä korkeammalla ja Nella ei edes ollut puun juurella. Coco ei onneksi näyttänyt vihaiselta sähistessään vaan hiukan hämmentyneeltä, samanlaisia hämmennyksiä tulee kun vastaan ilmestyy imuri.

 Coco auttoi blogin kirjoittamisessa

Cocolla on myös tapana syödä paitojeni nappeja ja vetoketjuja, kädessä olevia pompuloita, seinää, oven karmeja, tuolin jalkoja ja mitä milloinkin. Mökillä ollessa heräsin aina siihen kun joku järsii kättäni ja Cocohan se oli joka yritti vimmatusti saada pompulaa pois kädestäni. Cocoa onkin kiva kiusata kädessä olevalla pompulalla, kun Coco näkee pompulan on sen vain pakko saada pompula pois. Coco jaksaisikin tätä leikkiä varmaan koko päivän, mutta harmikun hennot viiksikarvat kutittavat minua hirmuisesti. Paidan napin syömisestä olisi ollut video, mutta kuvasin sen kännykän facebook messengerin kautta eikä sitä nyt saa mitenkään koneelle tai kännykkään ladattua. Harmittaa hirveästi, mutta onneksi saatte nauttia kahdesta muusta tämän päivän otoksesta.

 

älkää välittäkö varpaista jotka näkyvät salaa videolla