Käynti Serbanilla

Eilen me siis käytiin Ruffen kanssa Vet4Cat -kissaklinikalla täällä Tampereen Nekalassa. Vet4Cat avattiin tänne tämän vuoden maaliskuussa eli ei kauhean kauan aikaa sitten. Serbanilla on myös toinen klinikka Hämeenlinnassa. Meistä on tosi kivaa, että Serban vaihtoi meidän nurkille eli nyt ei voida ainakaan muuttaa täältä pois ja jos Serban muuttaa täytyy muuttaa perässä.. Tästä klinikasta tulee siis meille se jossa aiomme käydä aina jos hätä sattuu.

Rufus oli vähän sitä mieltä ettei enää ikinä mene klinikoille

Aluksi Serban pyysi minua päästämään Rufuksen vapaaksi ja minähän tein työtä käskettyä. Rufus sai tutkia koko klinikan perinpohjaisesti samalla kun Serban tutki kissankieltä ja Ruffen fiiliksiä. Pupillit Ruffella oli tajuttoman isot koko käynnin ajan, mutta se liittynee asiaan. Yleensä Ruffen pupillit on varsin pienet, mutta nyt taisi hiukan jännittää. Me juteltiin Serbanin kanssa vähän Ruffen taustasta sillä välin, kun Ruffe nuuskutti joka kolosen. Sain kuulla, että giardiaa oli hoidettu varsin väärin ja hän itse ei olisi iki maailmassa antanut metronidatzolia, koska vaikka giardiasta ripuli saattaa jatkua pitkäänkin on giardia voitettu 10 päivän Axilur kuurilla ja sillä se. Trikozol eli metronidazoli aiheuttaa myös maksa-arvojen nousua pitkällä kuurilla eli nyt taidettiin saada vastaus myös siihen minkä takia kissa muuttui keltaiseksi ja maksa-arvot nousi kattoon. Hyvä Animagi hienoa ('':D'')! Muutenkin Serban oli aika kauhuissaan noista kaikista lääkkeistä mitä Ruffelle onkaan syötetty eli ei ihme, että maha on näin huono.

Ekaksi raavin raapimapuuta ja tsiigailin häntä pystyssä koko tönön

Ruffelle ei tehty yleistutkimusta, koska Serban ei halunnut ärsyttää kissaa enempää kuin oli pakko, joka musta oli aivan mahtava juttu. Kun nostin Rufuksen pöydälle sai se maistella raksuja kaikessa rauhassa, silloin Serban laittoi niskaan b12-vitamiini pistoksen, josta Rufus ei ylläripylläri tykännyt yhtään. Piikki saatiin laitettua ilman isompia ongelmia, mutta Ruffe juoksi äkkiä pöydän alle piiloon ja sähisi. Serban sanoi vain, että anna kissan hetken aikaa olla ja rauhoittua. Silloin juteltiin vähän hoitotoimenpiteistä, että miten lähdetään hoitamaan tätä vaivaa. Alkuun nyt ainakin 6 viikon b12-vitamiini sarja ja kortisonipiikki jonka vaikutusaika voi olla jopa 3 kuukautta ja joka auttaa myös astmaan. Kun oli kortisonipiikin vuoro laitettiin se kankkuun eikä niskaan. Näin se oli helpompaa, koska raksut eivät enää toimineet harhauttajana. Piikki meni hyvin, vaikka murinaa ja sähinää kuuluikin. Lopuksi kissa pinkaisi taas pakoon ja sota-arvilta säilyttiin. Sanoisin, että meni aika hyvin noin Ruffen taustat tietäneenä. Loukkaantumisen hellittyä Rufus meni syömään Serbanin tarjoamia suolistoraksuja ja ne muuten maistui. Meitä kumpaakin hiukan huvitti, koska heti kun Ruffe oli syönyt se meni omaan koppaansa makamaan ja oli vähän sillä fiiliksellä, että ''Nyt mulle riitti, jokos lähetään kotiin'', on toi Ruffe ihan hupsu tyyppi.

Tällä ilmeellä katoin mammaa ja olin vähän et tuus jo sieltä lähetään jo kotsaan!

Lisäksi Serban suositteli mulle suolistoruokaa jota ostinkin pari pakettia kokeiluun, mutta raa'assa tahdottaisiin pysyä. Eihän sille mitään voi jos kissan maha pysyy parempana suolistoruualla kuin raa'alla ja jos näin on, on meidän totuttava taas teollisenruuan maailmaan, joka kyllä vähän kauhistuttaa. Kokeiluun ostin siis Trovetin kani -märkäruokaa näin alkuun, vaihtoehtoina olisi ollut peuraa, hevosta, viiriäistä, lammasta ja kalkkunaa. Lammasta ja peuraa aiomme varmasti kokeilla myös, koska tuo kani upposi kuin kuuma veitsi voihin. Stressitilanteita tulisi myös välttää paljon eli se rokottaminen on edelleen ''nounou'' -listalla, kuten arvelinkin. Onneksi Rufus ei muuten stressaa mitään paitsi noita lääkärikäyntejä, joissa on nyt alkuun käytävä ottamassa ne ikävät pistokset.

Se märkis oli niin hyvää et nään siitä unia

Saatiin nyt muutoksia myös meidän ruokavalioon niin, että kaikki lisäravinteet otetaan pois aivan kaikki ja suun kautta Rufus saa vain ja ainoastaan possun lihaa, maksaa, sydäntä, munuaista ja haimaa, luutakaan ei saa antaa. Yksi inupekt forte päivässä oli sallittujen listalla ja tietysti se suolistomärkis. Tiedättekö kuinka kauhulla mä odotan seuraavaa kakkaa, kun mulla on jo päässä hirmuiset kauhukuvat siitä kuinka Rufus ripuloi koko asunnon ruskeaksi. Onneksi mieltä huojentaa se, että Serban mainitsi, että on hoitanut jo neljää suolistopotilasta tänä vuonna ja kaikille on löytynyt jokin hoito, vaikka aikaa siinä on saattanutkin kulua. Silti mua vähän pelottaa, mutta ehkä kaikki menisi hyvin.

Etualalla jauhelihaa ja kani -märkäruokaa

Aikaa meillä meni klinikalla yhteensä puolitoista tuntia. Rufus on siis aika hidas kissa, mutta seuraavan kerran luulisi menevän vähän nopeammin, joka on nyt ensiviikon torstaina. Mulle jäi kyllä tosi kiva fiilis tästä käynnistä eikä harmita yhtään että mentiin. Eniten harmittaa se miksei alettu käymään silloin, kun se jo avattiin, koska tuohon aikaan Ruffella oli maha aika huonona, mutta ainakin ollaan nyt vaidettu lääkäriä eikä odotettu kauemmin. Serban siis epäilee, että Rufuksella on IBD eli tulehduksellinen suolistosairaus. Ainiin vielä yksi juttu, Ruffe oli lihonut. Viimeksi Rufus oli painanut 5,7kg ja nyt herra painoikin vähän reilu 6kg eli nyt ollaan jo oikeissa räsypojan mitoissa.

Oon kuitenkin aika fit eikä masukaan roiku vaikka painoa on

Serban myös sanoi, että Ruffe näyttää aivan naaras kilpparilta, kun sillä on niin ohkainen karva korvissa. En ole ennen kiinnittänyt huomiota koko asiaan, mutta kyllä kun Ruffen ja Cocon korvia vertaa on ne aivan eri väriset. Rufus tosin on muutenkin vähän outo ruskea colorpoint, kun sen naamiokin on aivan kadonnut. Mulle on sanottu, että se saattaa johtua siitä kortisonista, kun se meillä ihmisilläkin vaalentaa karvoja. Olenkin aina tahtonut kilpparin ja nyt mulla sit on semmoinen haha! Ei kerrota Ruffelle tästä, kun saattas pian miehisyys ottaa osumaa.

Ihan hyvät korvat vaikka itse sanonkin