Uusia mullistuksia

Välillä sitä miettii, että meinaako se elämä hymyillä tänä vuonna ollenkaan. Ainakun on tapahtunut jotain hyvää tulee toinen asia joka vie mielen maahan. Näin tapahtui myös perjantaina, kun ilkeä työnantajani antoi potkua takapuoleen. Tämä vuosi on kyllä ollut yhtä kaaosta, ensin oli Rufuksen yskimis ongelmat, Cocon ja Rufuksen giardia, Rufuksen maksa-arvojen nousu ja nyt tämä työttömäksi jääminen. No elämä jatkuu ja saammepahan olla koko konkkaronkka taas yhdessä tampereella. Täällä siis aijomme pysyä ja haaveet uudesta asunnosta jäävät unholaan, mutta eiköhän sitä jotain töitä täältäkin saa, toivottavasti.

 Matkustaja misut

 Onneksi kotona osattiin ottaa jo rennosti

Coco ja Rufus ovat voineet hyvin, mitänyt Rufus taas ihan ylireagoi kahden tunnin automatkasta ja osoittisen ripulipyllyllä, mutta muuten poitsut ovat oikein tyytyväisiä. Riehuvat ne yhdessä kovin ja riitelevät ison puun ylimmästä kolkasta. Mäkin olen aika onnellinen heidän puolestaan ettei enää tarvitse tyytyä pieneen puuhun, vaikka hyvin se noille vauvoille riitti, mutta onhan iso on aina iso! Tällä hetkellä Rufus taitaa olla johdossa korkeimman pussin hallitsemisesta sillä aina Coco väistää, kun Rufus tulee ja tunkee ison takamuksensa Cocon päälle.

Pussit on Cocon mieleen

 Hiiret kans!

Nyt ne tuola meidän sängyssä köllii ja odottaa ilta sapuskaa. Tänään ruokana onkin tarjolla kanan kivipiiraa, vähän nakkiakin saatoin antaa maistiaisiksi, mutta vain vähän. Yllättäen Rufukselle ei kivipiira maistunutkaan vaan se meni vessaan mököttämään, onneksi Coco syö hyvillä mielin. Eiköhän se Rufuskin kohta, kun tajuaa, että pikkuveli syö kohta hänenkin ruuat.

 Maanantai-illan löhöilyt