Tilannekatsaus ennen kontrollia

Rufuksen tilanteesta taas.

Rufukselle todettiin haimatulehdus silloin marraskuussa ja meillä oli kontrolli käynti 14. joulukuuta jossa otettiin uudet verikokeet. Haima-arvot eivät olleet laskeneet kuin vain vähän 64,6 > 63 (viite arvo 0,0-35,0) johtuen siitä, että olin ymmärtänyt lääkekuurin väärin, koska en saanut mitään kunnollisia kirjallisia ohjeita. Antibioottia olisi pitänyt syöttää kolme viikkoa ja antibiootin olisi pitänyt olla vielä päällä, kun otettiin uudet verikokeet. Minä ymmärsin määräyksen niin, että antibioottia kaksi viikkoa, viikko ilman ja sitten kontrolliin. Sattuuhan näitä, mutta lääkäri oli minuun pettynyt ja käyttäytyi vähän tyhmästi. Rufus myös laihtui 300grammaa näiden kolmen viikon aikana, nyt onneksi saanut painon takaisin.

''Mä oon mami ihan ok vaik ruoka ei maistukkaan''

Nyt kuitenkin Rufus syönyt uutta antibioottia kolme viikkoa ja huomenna mennään uudestaan kontrolliin. Rufuksen syöminen on edelleen mitä on eikä ruokahalu pysy yllä ilman mirtazapinia, joka auttaa kissojen ruokahaluun. Mirtazapinissa on vaan se huonopuoli, että se tekee Rufuksesta tosi levottoman ja äänekkään. Nytkin Rufus ramppaa tässä ees taas naukuen. Rufuksen syömättömyys ei ole mitään tavallista nirsoilua, koska vanhat lempparitkaan eivät meinaa maistua silloin kun mirtazapinin vaikutus on loppu. Eilen ja toissapäivänä joudun pakkoruokkimaan Rufusta, koska hän söi itse vain puolikkaan märkäruokapussin ja 10g raksuja. Tänään kävin kuitenkin hakemassa lisää lääkettä ettei tarvitse taas pakkoruokkia sekään kun ei ole mikään maailman parhain juttu. Tänään on heti maistunut taas ruoka paremmin. Olen myös pitänyt kirjaa Rufuksen syömisistä ja kaloreista, että voin näyttää sitä lääkärille kun hän kysyy mitenkä on syönyt.

Sori harakanvarpaista (nolo)

En ole oikein varma mistä tämä ruokahaluttomuus johtuu, voihan se olla toki se haima plus antibiootti tai sitten joku muu on vinksallaan Rufuksen elimistössä. Kakka siltä kuitenkin tulee joka päivä ettei sitä ummeta eikä tuo tunnu täällä kotona mitään stressaavan. Eilenkin pojat leikkivät niin hurjasti, että karvat vaan pöllysi ja vielä Rufuksen aloituksesta. Rufus on muutenkin virkeä ja tyytyväisen oloinen, kehrää kauheasti ja haluaa olla kainalossa. Luulisi siis ettei mikään olisi niin hirveän huonosti, mutta mistä näitä tietää. Huomenna ollaan taas fiksumpia (ehkä) ja jos ei olla niin on aika vaihtaa lääkäriä.

''Mä voisin syyä kaikki Ruffen uudet ja vanhat ruuat ihan tosta noin vaan, ne on hyviä nams!''