Heppaa naminami

Vuosi vaihtui niin hurjaa vauhtia, ettei meinannut edes ehtiä kissaa sanoa. Nyt kuitenkin on uusi vuosi uudet kujeet, joka tarkoittaa meidän perheessä sitä, että Rufuksella on kissanpäivät. Aloitettiin tällä viikolla kokeilemaan Ruffelle taas raakaa ruokavalioon, mikä on tällä hetkellä sujunut oikein mallikkaasti. Aloitettiin porolla, mutta lihavaihtoehto olikin proteinipitoisuudeltaan huono joten meinasin jo vähän luovuttaa kunnes minulla välähti. Silloin kun tutustuttiin raakaan syötiin meillä heppaa, jota saa ihan tuosta vierestä palalihana kuin jauhelihanakin. Hevosen kanssa ongelmaksi syntyi maistuvuus, kumpikaan poitsu ei siitä tykännyt ei sitten yhtään. Tässä reilu vuoden aikana on kyllä tapahtunut kaikkea kummallista, mutta kummallisin niistä on Rufuksen jäätävä ruokahalu. Laskin siis yksi yhteen, että heppa voisi maistua koska Ruffelle maistuu nykypäivänä oikeastaan mikä vaan. Tämäkin on muuten ihan kummallinen juttu; oli nimittäin aika, kun Ruffelle ei maistunut yhtään mikään ja kaikki ruoka aina vaan peiteltiin taikahiekalla. No mutta kuitenkin heppa maistuu vallanmainiosti ja peräpäästäkin tulee sitä parempaa papanaa eli olemme onnellisia. Vielä ruuassa on kuitenkin mukana märkää, mutta ehkä tässä vielä voisi sen märkäruuankin antamisen lopettaa ja siirtyä ihan kokonaan heposeen. Ja uusille lukijoille tiedoksi; Rufus on allerginen kanalle ja possulle eikä sen maha kestä nautaa.

Ruffelle heppaa ja märkää, Cocolle jauhelihaa ja sydäntä

Mutta mitäs se joulukolli sitten meille oikein toi jouluna? No tietenkin pomppuesteen ja Cosmaherkkuja. Ollaan tällä viikolla harjoiteltu kovasti esteen yli hyppäämistä ja jonkun näköistä rataakin ollaan menty. Vielä meillä on kyllä harjoittelemista, mutta pikku hiljaa hyvää tulee. Cocon kanssa ollaan myös kokeiltu hypätä estettä, mutta eihän siitä mitään tullut. Pönttöpää on pönttöpää eikä sille mitään mahda. Cocoa kiinnosti enemmänkin mun käden läpsiminen kuin esteen yli hyppääminen, mutta sekin hoidettiin heittämällä herkku esteen yli jolloin Coconkin oli aivan pakko ponkaista taivaisiin paria oikomis yritystä lukuunottamatta.

Tuomaristossa oltiin aluksi hyvin tylsistyneitä

''Tänne se herkku, en hyppää!''

Näin hienosti hyppää meidän Cocopoppeli

Rufus on meidän agilitymestari! 

Rufus syöksähtää tunneleista salamannopeasti

Meillä on siis uusi vuosi alkanut mitä mallikkaimmin, kun on aktivointia, herkkuja ja uutta ruokaa jolla masukin pysyy hyvänä eikä ohimoita kutita. Ainut ikävä asia mitä tulee mieleen on se, että pojat pitäisi viedä hammaskivenpoistoon, mutta onneksi sillä ei ole kauhea kiire. Meidän uuden vuoden lupaus onkin se, että ostetaan uudet hammasharjat ja tahnat ja aletaan pitämään poikien hampaista nyt oikeasti tosi hyvää huolta, koska se on tässä vähän jäänyt.. Mutta ihanaa uutta vuotta täältä meiltäkin vähän myöhässä teille kaikille!

Hupsujen ja höpsöjen toiveesta meidän toosi pieni agilityrata