Kotona ollaan!

Huh, olipas reissu! Saavuttiin tänään kotiin ja emo äsken kommentoi ja luki teidän kaikkien postauksia. Niitä oli kuulemma aika paljon, niin paljon ettei meinannut kirjottaa mun puolesta tänne meidän blogin puolelle ollenkaan. Kamala emo. Onneksi nyt kuitenkin pääsin tänne kertomaan, mitä me Cocon kanssa oikein puuhailtiin.

Torstaina lähdettiin reissuun, ekaksi mentiin käymään Tampereen mummolassa. Palvelijat siellä jotain söi, kerjäsin ihan kauheesti mutten saanut mitään, hö. Cocoa pelotti aluksi aika paljon ja just, kun se alkoi rentoutumaan lähettiin taas autolla matkaan. Matka sujui hyvin, ei tarvinnut komentaa kuskeja ollenkaan. Mä sain olla isin ja emon välissä turvavyövaljaissa ja Coco oli sit paniikissa jalkopäässä. Ei mahuttu koppeihin, kun ne oli niin isot, mut tolleen matkustaminen oli sitäkin hauskempaa.  Kohta me oltiinkin jo Espoon päässä ja siellä Cocoa taas pelotti kauheesti. Coco hengaili ensimmäiset tunnit sohvan takana piilossa, aika tylsä tyyppi sanon minä. Sit palvelijat heilutti herkkupussia ja Coco tuli sieltä pois, onneks oli herkkuja ne on nimittäin niin hyviä.

Tässä oli hyvä paikka aina aamuvinkua vanhemmat hereille

Päiväpeiton päällä oli mukavaa ottaa päivätorkut, kun vanhemmat rillutteli häissä tai siis isi

Meidän ihmiset vähän mietiskeli miten ne hoitaa ton ruokintapuolen ja ne päätti ostaa semmosia lihapullia. Ne pullat oli mun mielestä tosi hyviä, mut Coco ei suostunu syömään. Ihmiset olikin varautunu Cocon nirsoiluun ja ne oli ostanu kans possun sydäntä. Possun sydämen lisäks Cocolle piti murentaa herkkuja sekaan, ihme diiva.. Mä onneks oon niin aikuinen, että syön ruuat mukisematta, ne pullat oli hyviä, PISTE. Ne lihapullat oli siis jotain kissoille tarkoitettuja oliko se merkki nyt joku mush barf tai semmonen.

Ihania hyviä lihapullia noms

Coco on kova poika posettamaan, ei oo mun juttu

Cocon kanssa aina katseltiin ikkunasta tirppoja, kuvassa Coco

Me oltiin Espoossa tosi kiltisti, eikä raavittu tai ripuloitu. Se oli nimittäin emon isän pelko, että raavitaan kaikki tavarat ja ripuloidaan pitkin poikin. Sillä on selkeestä jääny traumat siitä giardia hommasta ja Cocon pentuvilkkaudesta.. Onneksi se sit sano, et osataan nykyään käyttäytyä ja saadaan mennä uudestaankin. Cocolla kyllä meni tänään vähän vatsa sekasin, kun se idiootti söi siellä semmosia kuivatettuja heiniä, onko vähän tyhmä. Mä söin pelkkää oikeeta ruokaa, ettei varmastikkaan käyny vahinkoa, mut toi Coco on vähän tyhmempää sorttia.

Tyhmyri syömässä heinää.. Coco hyppäsi tonne aivan ite, aatelkaapa sitä. Ottanu meikästä mallia ja oppinu tavoille!

Mitäs muuta, ainakin me saatiin extra paljon ruokaa, ralliteltiin, painittiin, nukuttiin eikä pidetty yöllä koko taloa hereillä eli siis oltiin hiljaa. Käytiin perjantaina myös pihalla, mutta niistä tulee kuulemma ihan oma postaus ja ihmiset kävi kans torstaina kattomassa jotain k-o-i-r-i-a ja meinaa kirjottaa niistäkin oman postauksen. Siis ajatelkaa K-O-I-R-I-A meidän blogissa, ollaan nyt vähän vihasia HMH.

Cocoo nyt pyllypesulle

Cocoa vähän hävetti ne ripulihommat, matollekkin oli vähän eksynyt..

Tää lakanapeti oli paras ikinä, harmi ettei se kauaa ollut tommonen

Tänään me sit tultiin junalla takas kotiin. Mä sain olla penkeillä, mut Coco sit oli kopassa. Siellä vaunussa oli muitakin eläimiä, mut ne oli tosi kaukana enkä päässy tutustumaan niihin. Matkailu oli kivaa, mut kotona on kyllä kaikista ihaninta.

Coco nössykkä ei uskaltanu tulla kopasta ulos

Tässä mä kattelen ikkunasta ulos

Tässä mä oon isin ja emon välissä

Loppujen lopuksi oli ihanaa, kun sai omat penkit. Ei ollut ahdasta!

Terkuin Rufus