Piikkejä ja räpylöitä

Muistatte varmaan, kun äiti kerto viime viikkoisesta lääkärireissusta, että joka tiistai on mulla nyt sitten piikityspäivä. Tänään sit isi ja äiti yritti antaa mulle kotona piikkiä kolmesti, mut ei ne kyl onnistunu ja sillon ku ne luuli onnistuvansa meni B12-vitskut vaan mun turkille. Noh siinä ne hetken sit mietiskeli ja päätti et vievät mut lääkäriin hoidettavaks, kun ei kotona onnistunu. Onneks oon kiltti poika ja menin kiltisti koppaan oottamaan matkaan lähtöä enkä autossakaan nykyään anna enää ajo-ohjeita. Kuski osaa jo hommansa onhan se vieny mua sinne kammottavaan paikkaan jo vaikka kuinka monta kertaa. Se ei kurvaile tai aja liian lujaa just hyvä kuski toi mun mummi!
 
Lääkärissä sit ooteltiin kopassa, tällä kertaa en päässy valjastelemaan niin ku yleensä mut sain taas herkkuja mitä siellä oli tarjolla. Herkut oli vaihtunut, ennen oli semmosia pieniä nappeja mut nyt vähän isompia, äiti sano et ne oli sydämen muotosia mut musta ne oli vaan hyviä. Hoitsu sit tuli sanoo meille, et voidaan mennä huoneeseen oottelee ja sielä isi otti mut syliin. Vähän piti sähähtää isille, kun se otti mut kopan turvista pois ja saatoin purasta sitä kans sormesta, mut onneks isi anto anteeks ja äiti toi lisää herkkuja niin rentouduin. No sit vähän ajan päästä kaks tyyppii tuli sinne ja toisella niistä oli aivan hirveen isot räpylät kädessä, niillä se otti musta kiinni ja sit alko tuntuu takamuksessa ikävälle. Yritin riuhtoa itteni irti, purra ja sähistä, mut ei mun kynnet eikä hampaat menny niitten hanskojen läpi ja jouduin piikitettäväks. Äkkiä sit menin koppaan piiloon, kun se oli ohi ja onneks se olikin tosi nopeesti, huh.

Äiti sano, et hoitajat oli kivoja kun ei tarvinnu maksaa tosta piikityksestä tällä kertaa vaan vasta sitten viimesellä kerralla, kun kaikki on laitettu samaan laskuun ja vielä vakuutukseen, et saa ne korvaukset. Vissiin siis aika kiva henkilökunta ihmisille, mut eläimille ovat aivan hirveitä kun piikittävät vaan. Onneks kotona on ollut lepposta nää päivät vaikka vatsa menikin sunnuntaina taas löysälle. Äiti ja isi meinas jo vähän innostuu, kun mun maha oli kolme päivää hyvänä. Toivottavasti noi kauheet piikit taas auttaa mua näissä mun masukivuissa, kun nää ei oo enää yhtään kivoja. Muuten mulle kuuluu hyvää vaikka toi pikkuveli onkin vähä rasittava ja yrittää aina syyä mun sapuskat.. Siks meillä onkin teille tänään tämmönen hupsu sarjakuva, kun äiti ei oo jaksanut ottaa musta uusia kuvia. Kauhee äiti, mut palaillaan taas!