Kuka ihmeen Muusa?

Mistäs sitä aloittaisi..

Kävin marraskuussa tulevan kasvattajamme luona moikkaamassa erästä maailman söpöintä tyttökissaa ihan viattomasti ilman mitään taka-ajatuksia. Tästä tyttökissasta oli tulossa meidän tulevan pennun emo seuraavassa kiimassa ja halusin sitä vain käydä paijaamassa. Tämä tyttö valloitti samantien minun sydämen ja siitä se ajatus sitten lähti, että mitäpä jos pennun emokin tulisi meille? Isikissihän ei alkuunsakkaan lämmennyt ajatukselle, mutta keskusteluiden kautta hänkin alkoi tottua ajatukseen kolmesta kissasta. 

Tämä tyttökissa kävi kollin luona tammikuun ensimmäinen päivä ja aloitti samantien painon nostamisen. Nyt painoa on tullut kuukaudessa jo +702grammaa ja pikku vauvamasun tuntee paijatessa. Tänään me käytiin isikissin kanssa yhdessä paijaamassa Mussun vauvamassua ja maksettiin hänestä varausmaksu. Kesällä meille siis muuttaa Muusa ja hänen pentunsa, enkä voisi enään olla onnellisempi.

Muusa on hirmuisen leikkisä tyttö ja virtaa on varmasti hermostumiseen asti, mutta se ei meitä palvelijoita haittaa. Väritykseltään tämä neito on sinikilpikonna mitted, minun silmissäni kaunein kilpikonna mitä olen ikinä nähnyt. En malta odottaa kesään asti. Onneksi pentujen syntymään on enään reilu kuukausi ja sitten kasvattajan luona voi käydä kylässä useasti.

Semmoista kuuluu meille eli jänniä aikoja luvassa. Blogin herättäminen eloon taitaa olla myös ajankohtaista, koska pentuajan haluan jakaa myös teidän kanssa ja sen mitenkä Coco ottaa uudet ystävät vastaan.

Pörrö on tämän huushollin vanhin rouva

Ruusu-neiti, Muusan sisko 

Junnununnu ♥

Junnu keikistelemässä ♥

Ruusu on myös kaunis kilpikonna 

Pörrö, joka on muuten Junnun mami!

Ihana Mussukkamuu ♥

Onko ees söpömpää kissaa? 

Heikun keikun, kun isikissi leikittää

Mussu näytti meille miten tanssitaan salsaa

Ei käynyt isikissillekkään epäselväksi, että pilli on Mussun lempilelu

Siskokset ♥

Ruusunkin menojalkaa alkoi vipattamaan

Aatu-kolli, Muusan ja Ruusun velipuoli veti huumeita toisenlaisissa bileissä

Pää sillä meni niin pyörälle valerianasta, että piti pitää bilepaussi

Junnun mielestä päikkärien ottaminen on paljon mukavempaa kuin tanssit ja huumeet

Muusan ja Ruusun isi Kin, joka on myös Aatun isoisä

Kin on perso herkuille ja tämän geenin on saanut myös pikkupossu Ruusu

Kin on supersöpö kollinrotjake ♥

Piilokalju

Cocon turkki on ajeltu selästä kertaalleen, mutta silloin Cocolla meni hermo ja jätettiin häntä ajelematta, vaikka hännässäkin oli kuollutta karvaa aika paljon. Näköjään viime ajelusta on jo yli vuosi, mutta voin rehellisesti sanoa, että ajelu auttoi selkäturkkia. Ennen turkki oli selästä hyvin karhea ja aika kuollut, mutta nykyään se on yhtä pehmoinen kaikkialta, paitsi tietenkin hännästä.. Cocon häntä on muutenkin aina ollut tuosta yhdestä kohtaa aika luiru ja paksuus on ollut enemmän hännän loppu puolella. Alettiin siis tuumasta toimeen eli otettiin ajelukone esiin ja surrautettiin hännästä karvoja. Onneksi huonoa karvaa ei niin kamalasti ollut eikä kaljua meinaa edes huomata ellei tarkkaan katsele. Cocoa ei ajelu onneksi haitannut niin paljoa kuin viime kerralla ja nyt häntäkin saa kasvaa pehmoiseksi ja tuuheaksi, niinkuin räsyllä kuuluukin. Sheivauksen jälkeen pesin hännän vielä Groomer's goopilla, kuten aina ja saatiin ällöt rasvat ihosta pois. Nyt eikun odotellaan josko Cocolla olisi jouluksi ihanan tuuhea puuhka.

''Mamma mä tiiän mitä sä mietit enkä tykkää ollenkaan ajatuksesta.''

Coco on nyt yhtä style kuin Mimmi.

Tämmöset siilithän on nykyään jopa muotia.

Groomer's gooppia henkeen ja vereen, oikeasti maailman paras rasvanpoistaja.

Ilmeestä näkee ettei herra ihan kamalasti arvostanut..

Coco mökötti loppu päivän eikä suostunut edes katsomaan kameraan.

Onneksi kaljun saa piiloon eikä sitä kauheasti erota kaiken karvan keskeltä!

Eikä taas mennään

Viime päivinä Coco on ollut vähän outo ja ruoka on maistunut huonommin kuin yleensä. Ruffen kuoleman jälkeen Cocon syöminen on muutenkin mennyt aika hankalaksi, kun poitsu ei tahdo syödä yksin ja sitä pitää ruokkia käsin tai hengata muuten vaan vieressä. Nyt parina päivänä kuitenkin ei olla edes kerjätty ruokaa joten varattiin aika tohtorille.

Heti kun otettiin koppa esille kaapista, alkoi Cocoa jännittämään ja sen pikku suusta kuului maukumista. Coco pääsi luikahtamaan myös sängyn alle, mutta onneksi saatiin se sieltä nopeasti pois. Automatka sujui aikalailla ongelmitta, mitä nyt vähän yritettiin isikissiä ohjailla, että ajaisitkos takaisin kotiin. Isikissi ei kuunnellut ollenkaan Cocon komennoksia ja kohta oltiinkin jo tohtorin vastaanotolla.

Banaanilaivaa voi käyttää myös pikkukissin kuorena, niin isot pahat lääkärisedät eivät huomaa potilasta

 Jutusteltiin siinä tohtorin kanssa vähän Cocon käytöksestä ja otettiin mamin pyynnöstä verikokeet. Ei niitä nyt varmaan olisi tarvinnut edes ottaa kun ei niissä mitään ollut, mutta ne traumat traumat.. Rufus rakastan sinua silti ♥ Verikokeissa ei siis onneksi ollut mitään, mutta kuumetta Cocolla oli 39,5 astetta. Ei onneksi ihan hirveästi, mutta saatiin Cocolle tulehduskipulääkettä klinikalla ja matkaan viideksi päiväksi. Eiköhän Cocon ruokahalu tuosta ala paranemaa ja onneksi pystyn tsekkaamaan tilanteen kotona käsin lääkekuurin loputtua, että onko kuume laskenut.

''Nyt oon mami vihanen sulle ainakin viikon...''

Lisäksi laitettiin Cocon niskaan mikrosiru vihdoin ja viimein. Meni niin helposti tuon reissun ohella, että olihan se pakko saada. Coco oli muuten maailman kiltein lääkärissä, ei sanonut yhtään pahaa sanaa kenellekkään. Antoi ottaa veret niin nätisti tassusta ja kuumemittarikaan ei tuntunut missään. Mikrosirun laittaminen sai Cocon vähän heilauttamaan päätä, mutta muuten oli niin kiltti poika. Cocoahan tosin pelotti niin paljon, että karvat vaan pöllysi ja kieli lipoi joten se taisi olla yksi syy ettei huomannut mitään mitä tehtiin.

Olisipa kiva jos seuraava lääkärikäynti olisi vasta seuraavilla rokotuksilla eli vuonna 2020!

Nyt kotona ollaankin rennosti nukkuiltu, kun oli niin rankka reissu. Toivottavasti kuume laskee. Olipa muuten jännittävää kokea tämmöinen ei-agressiivinen lääkärireissu. Uusia kokemuksia meille kaikille, kun Cocokin oli ihan neitsyt tämmösissä verikoejutuissa. Ja onhan se muutenkin, heh! 

Kesän pörriäinen

Meidän huusholliin on tullut jo monta kertaa kutsumattomia vieraita, jotka lietsovat emossa pientä paniikkia. Cocon mielestä vieraat on super herkullisia välipaloja, mutta eihän nyt pikkukissi voi viheliäistä pörriäistä syödä. Tänään taas jouduttiin nappaamaan kissa kainaloon ja tunkemaan se vasten tahtoaan vessaan turvaan, kun taas minä aloin suunnitella murhaa. Murha ei onnistunut suunnitellusti vaan pörriäinen tipahti ikkunan väliin ja jäi sitten sinne, kun tuikkasin äkkiä ikkunan kiinni. No nyt oli meillä sitten oma ötökkäakvaario ja se jos joku kiinnosti kovasti Cocoa.

''Voikun saisin pörriäisen isoihin käpäliini.''

Coco teki lähempää tuttavuutta pörriäiseen ikkunalaudalla ja jopa iittalatkin pysyivät ehjinä.

Pahoittelut likaisesta ikkunasta, ne on jopa pesty kertaalleen jo tänä kesänä..

Cocolla pisti heti silmään pörriäisen upea keltainen väritys.

Huomasin että Cocon pään päällä välähti idea.

Coco pyysi minua keräämään kaikki keltaiset lelut lelukopasta, koska hän sai pörriäisen väristä inspiraation leikkeihin. Keltainen sopii muutenkin tähän hetkeen, koska on vielä kesä. Siispä pengoin leluja ja laitoin ne Cocolle sen omaan ihanaan huopapetiin joka sattumoisin oli myös keltainen.

Coco tutki ensin lelusaalista, eikä ollut ihan tyytyväinen.

Villapehmossa oli liilaa eikä se sopinut ollenkaan leikkiin joten se heitettiin ensimmäisenä pois..

Coco ei ollut ihan varma mitä mieltä oli banaanista, mutta antoi sille mahdollisuuden.

Coco huomasi, että banaani oli täynnä hampaanjälkiä ja järkyttyi hieman.

Byebye banaani sanoi Coquita!

Sitten kävikin jotain hurjaa ja Coco toivoi, että voisi lentää kuin ampiainen.

Niinpä Cocon päähän kasvoi siivet ja Coco näytti kesäiseltä karkkipaperilta. ♥

Cocoa alkoi heti kaduttaa toivomus ja yritti päästä eroon hirvittävästä hatusta.

''En varmana ole mikään ällösöpö karkkipaperi!''

Lopulta hattu katosi kuin tuhka tuuleen ja Cocokin sai mielenrauhan. Hiiri kainalossa se mietti jo uusia seikkailuja.

Purnauskiksessa

Tänään käytiin pitkästä aikaa blogiporukan kanssa Purnauskiksessa ja jaksoin jopa ottaa kamerankin mukaan. Olen nyt parina kertana ollut vähän laiska ja jättänyt kuvaamiset sikseen, mutta tänään panostin oikein salaman kera. Purnauskiksessa oli pari suloista pentua viettämässä ensinmäistä päivää isojen kissojen kanssa kahvilassa; Namitassu ja Peipponen. Uusi nähtävyys minulle oli myös valkoinen Lumipallo. Paria tuttua kissaa kahvilassa ei enää ollut ja huomenna Lumikin muuttaa kahvilasta pois. Hugo on ehdottamasti tämän porukan lemppari, olenhan sitä päässyt ihan mininä myös tuttipullo ruokkimaan. Oli tosi kiva nähdä vanhoja kuin myös uusia tuttuja ja tietysti niitä kissoja. Saimme tapahtumasta PrimaCatilta lahjaksi herkkukassin josta jo maisteltiin vähän uutuuksia Cocon kanssa.

Hugo otti herrasmiehenä vieraat vastaan eteisessä.

Tämmöisen söpön bongasin seuraavaksi.

ihanat vadelmasalmiakkitassut ♥

Lumipallo noukkui katonrajassa.

Viirun lähestyessä korvat meni luimuun ja kuului pientä murinaa.

''Elä sinä perskule tule tänne''

Hugo ihmetteli, että mitä nuo oikein kärhämöi.

Viirun lähdettyä Lumipallo pystyi taas rentoutua katonrajassa.

Taisi se näyttää Viirulle myös kieltä.

Micu otti vierailijat vastaan sohvalla makoillen.

''Onhan tää kissan elämä''

Viiru laittoi kenkiin hajuterveisiä.

Tämmöinen pieni villipeto tuli myös nähtyä.

Kissasukat eivät lyöneet vertoja tämän pienen söpöydelle.

Viiru näyttää niin viattomalle vaikka oikeasti se on riiviö.

Lumi tykkäsi kun rapsutin sitä ♥

Lumipallokin lähti jossain vaiheessa liikenteeseen.

PrimaCat pussit kiinnostivat.

Eräs Piki-Nelli liittyi Lumipallon seuraan.

Micun paikka vietiin niin piti vaihtaa penkille.

Kyllä Peipponen myös leikki vaikka paljon unettikin ♥

Syötävän suloinen Namitassu ♥

Toi peukalo ♥

Kotona minua odotti eräs nälkäinen karvapallo.

''Joko niitä tuliaisia saa?''

Ensimmäisenä oli vuorossa tämmöiset rouskuvat herkut.

Coco tykkäsi superisti eli 5/5.

Seuraavaksi vuorossa pupuherkkuja

''Pahaa en syö''

''Etkö sä mami vielä tiedä etten tykkää stikseistä?''

Sen sijaan tämä pussi oli hitti.

''ÄRRR, olen kulman rajuin kolli''

''Älkää tulko ryttyileen!!''

''Vieläkö niitä herkkuja saisi, niitä hyviä *sluprs*??''

''Mami piilotitko ne herkut tänne?''

''HALOO?? Anna nyt niitä herkkuja!''

''Ai mitenniin sain muka jo tarpeeksi?''

''Älä mami vitsaile tollee etten muka enää saa, tässähän meinaa ihan naurattaa''

''Oikeesti nyt hei, saisinko mä niitä herkkuja?''

''Oon ihan vesikielellä jo!''

''Hmph, tyydyn sitten tassuun....''

Kiitos Tassulinna kun järjestit tapaamisen taas kerran! ♥