Keskustorin karkuri

Tapahtuipä tänään niin, että käytiin Ruffen kanssa lääkärillä sen masujuttujen vuoksi, kun ei ne trovetin raksut nyt olleetkaan yhtään hyvät Ruffen mahalle vaikka hetkeksi niin ajateltiinkin. Lääkäriin jouduttiin menemään bussilla ilman miehen maskuliinisa voimia, joten käyttöön oli otettava kaljakärryt ja mustekkalat. Koppa laitettiin kaljakärryyn kiinni mustekaloilla oikein napakasti, ettei Ruffe varmastikkaan tipu kyydistä ja eikun bussiin. Bussimatkat meni oikein hyvin eikä kovia huutoja edes kuulunut, nähtiin matkalla myös koira joille piti vähän maukasta tervehdykseksi.

Perille kun päästiin pääsi Ruffe taas kopasta pois ja otti itselleen ahdistuneisuuus moodin eli jos siihen koski piti se vähän vihaista maukunaa joten annettiin sen vaan hengailla sillä aikaa kun keskustelimme Serbanin kanssa tilanteesta. Päädyimme siihen tulokseen, että annetaan Ruffelle kortisonipiikki kuten lokakuussa joka auttaa myös tuohon Ruffen yskään positiivisella tavalla. Kokeillaan myös paria muuta raksumerkkiä eli nyt meillä on raksuna Virbacin ankkanappula ja jos se ei vaikuta positiivisesti on aika kokeilla Hill'ssin allergiaraksuja. Syy miksi meillä ei kokeilla suoraan kaikkia suolistoraksuja on Rufuksen kana-allergia ja melkein jokaisessa suolistoraksussa on proteinina kana enkä tahdo riskeerata sitä, että kohta Ruffen naama onkin verellä. Nyt on vaan sit taas toivottava että jompikumpi näistä raksuista toimisi toivotulla tavalla. Mitään takeitahan siitäkään ei ole, mutta hitto pakkohan nyt jonkun on sopia.

Lääkäriltä matka jatkui taas bussiin jossa oli taas koira ja muutenkin ihan hirveästi ihmisiä, no onneksi bussimatka ei kestänyt kauaa, kun oltiinkin jo keskustorilla zippailemassa seuraavaan bussiin kunnes......... Kaljakärryt keveni... Joku huutaa KISSA... Minulle iskee paniikki... Ruffe menee tuolla... APUA MITÄ MÄ TEEN??? ''Ruffee kulta, tule tänne, älä pelkää, tule mamman luo, mamma antaa herkkuja, tule tänne, ÄLÄ JUOKSE KARKUUN RUFFEE, mamma itkee, voitko tulla syliin ennenkuin kuolen tästä paniikista??'' ja sitten Ruffe säikähtää ja ottaa matkan kohti minua, saan Ruffen syliin ja Ruffe alkaa kehräämään. Siinä mä sitten pyyhin kyyneliä samalla, kun sydän pamppaa tuhatta ja sataa kissasylissä. Laitan kissan takaisin kantokoppaan ja olen vieläkin vähän shokissa mitä ihmettä äsken tapahtui. Onneksi päästiin nopeasti seuraavaan bussiin, ihmiset taisi kyllä vähän katsoa mitä mä oikein pillitän, mutta enpä sille mitään voinut tuntui vaan kuin koko maailma ois pysähtynyt. Huh, onneksi sain Ruffen kiinni. Ja onneksi tuo tapahtui ennen kuin miljoona penkkarirekkaa tuli tielle, jossa nuoret huuti ja heitti karkkia. En tiedä olisinko sillon saanut Ruffe kiinni, en varmaan. Oon vieläkin ihan shokissa enkä oikeen käsitä mitä tapahtui, mutta onneksi nyt olemme turvallisesti kotona. Pakko kyllä ostaa kissakärryt, kun luotto meni nyt ihan täysin tosta kaljakärrysysteemistä. Se ritiläovi vaan putosi pois? Hyi että kun ahdistaa..

No en varmana enää ikinä mee ulos