Yömouru

Rufuksella on ollut pienestä asti inhottava tapa, nimittäin yöllä huutaminen. Rufus on aina ollut todella puhelias kissa, mutta öisin tämä menee ihan liiallisuuksiin. Kesän jälkeen tämä huutaminen pahentui. Tampereella nukuimme aina ovi kiinni, mutta loppujen lopuksi Rufus alkoi jyskyttämään ovea kuin hullu ja maukui entistä kovemmin. Oven auki pitäminenkään ei auttanut, kun Rufus tarkisti joka toinen minuutti olenko hengissä kävelemällä päälläni ja pitämällä ärsyttävää ininää. Rufuksella on kaikkea mitä hän voisi haluta huutamisella, hän leikkii päivällä, saa hellyyttä, hänellä on ruokaa ja vettä, siksi ei oikein tiedetä mikä voisi auttaa tähän. Ollaan oltu huomioimatta, mutta ei tämäkään ole auttanut. Tähän ei varmaankaan auta mikään ja minun täytyy alkaa vaan tottumaan viiden tunnin yöuniin, koska kissa ei suostu pitämään nokkaansa tukossa.

Isälläni taas Rufus on ollut todella nätisti aina, mutta nyt kun Coco saapui, huutaa Rufus taas kahta kauheammin. Minäkun ajattelin, että yöhuuto loppuisi, kun uusi pentu tulee, mutta taisi mennä väärin tämä arvaus. Kyllähän se päätä hajottaa, kun ei saa nukutuksi ja tuo jääräpää ei usko. Rufuksen huutaminen on vielä hirveää kollimourua joka kestää maksimissaan tunnin. Tekisinpä mitä vaan, että saisin hiljaisen kissan. Tähän ei vaan taida keinoja olla..

Tänään Rufus ja Coco on ensimmäistä kertaa kaksin kotona kahdeksan tuntia, kun lapsenvahtikin joutui lähtemään takaisin koulunpenkille. Eihän niitä olisi halunnut jättää sinne kahdestaan ja olisin voinut käpertyä sänkyyn peiton alle kissojen kanssa. Rufus kun on vielä niin ihanan kiusoitteleva, että hetikun on huudettu naapurusto hereille ja on muutenkin aika jo nousta ja mennä töihin valtaa Rufus sängyn ja alkaa kuorsaamaan onnellisena. Rufus mikä sinulla on minua vastaan, kun noin mammaa kiusaat?

Onnellinen pörrö

 Takana päin oli hellyyttävä pesuhetki ja sen jälkeen jäätiin kainaloon unille

 Näille katseille jouduin sanomaan heipat töihin lähtiessä :(