Starring Cocopops

Haluttiin poikaystäväni kanssa toinen kissimissi Rufuksen kaveriksi. Rufus kun on öisin kovin levoton ja nukkuu aina koko päivän eikä tahdo ollenkaan leikkiä, paitsi öisin.. Ajateltiin, että uusi kissa olisi meille kuin Rufuksellekkin mukava energinen lisäys tähän perheeseen. Rufus saisi kuluttaa pikkuisen kanssa energiansa loppuun unia varten ja tietenkinhän kaksi kissaa on aina kivempi kuin yksi kissa. Töihin lähtiessäni saavat pojat jäädä kotiin pitämään toisilleen seuraa tylsään arkeen.

Siispä minä otin yhteyttä varmaan jokaiseen ragdoll-kasvattajaan, että löytyisikö ruskeaa mitted poikaa valkoisella tiimalasilla/piirrolla. Huonoltahan se näytti, kun kenelläkään ei pentua ollut tai ollut edes tuloillaan. Löysin sitten eräänä päivänä ilmoituksen täydellisen näköisistä tiimalasi pennuista, ai että he olivat söpöjä. Mentiin poikaystäväni kanssa koskenkorvaan katsomaan pentuja, mutta pennut olivat mielestämme ala-arvoisissa olosuhteissa. Pennut jäivät ilman varausta ripuliturkin ja silmätulehduksen takia. Asunnossa lenteli myös isoja kärpäsiä keskellä talvea, siitäkin voi jo päätellä ettei kaikki ollut ihan kunnossa.

Oltiin poikaystäväni kanssa jo melkeinpä luovuttamassa, kunnes kekkasin laittaa päivän päätteeksi Rufuksen kasvattajalle tekstiviestin. Iloisiksihan tultiin kun hän kertoi, että hänellä on pentu jolle on tulossa pientä valkoista silmien väliin, muttei kummiskaan mitään isoa. No eihän se meitä haitannut, pieni valkoinenkin on plussaa ja viikon päästä mentiinkin katsomaan Popsukkaa ensimmäistä kertaa. Silloin pieni oli vasta viisi viikkoinen ihanuus, silti paljon isomman näköinen kuin Rufus seitsemän viikkoisena. Tästä pojasta tulee kyllä jotain suurta! Varaukset tehtiin päivän päätteeksi ja sitten vain odotettiin täpinöissämme Cocon kotiin hakua luovutuspäivänä.

Cocopops 4viikkoisena
Kuva: Marita Ruuth

Eilen oli siis jännittävä päivä, haettiin nimittäin Cocopops kotiin. Automatka sujui Cocon kanssa hyvin, pientä ei itkettänyt paljoa ja hän oli muutenkin kovin rauhallinen. Popsukka nukkui vuorotellen minun ja poikaystäväni sylissä ja välillä saattoi kuulua pienen pieni miu, että minne sitä nyt ollaan oikein menossa.

Kotona annettiin ensin Cocon rauhassa tutkailla huonettani, kunnes päästettiin Rufus huoneeseen. Alussa meni oikein hyvin. Rufus maukui paljon ihmeissään, muttei murissut pojalle ollenkaan. Coco taas oli myös aivan ihmeissään uudesta kaverista, mutta onneksi meidän villipoika osaa läpsiä takaisin ja heillä olikin läpsyttely kilpailuja useampi. Rufuksella on vain huono tapa, kun yrittää purra todella kovaa Cocoa pyllystä ja niskasta. Coco päästi itku vinkumiset, sähisyt, murisut ja läpsyttelyt Ruffelle ja Ruffekin alkoi olemaan kiltimmin. Illalla Rufus jo nuoli ja hoivasi hiukan Cocon pikku pehmo turkkia, mutta siltikin vielä vierastetaan toisia, ollaan ilkeitä ja hämmentyneitä.

 

 Rufuksen ja Cocon ensihetket

 

Yö meni oikein sutjakasti, Coco nukkui minun ja poikaystäväni välissä sängyssä. Rufus taas sai tyytyä jalkopäähän. Onneksi poikaystäväni antoi minun nukkua ja hoiti aina Rufuksen pois Cocon kimpusta, jos Rufus päätti käydä salavierailulla. Yöllä tuli herättyä monen monta kertaa, kun pikkuinen kehrää niin lujaa ja Rufuskin päästi monen monet ärsyttävät vinkumiset. En käsitä miten nuo pienet pennut saa niin kovan kehräyksen aikaseksi, muistan Rufuksenkin kehräyksen olleen niin kova, että sitä pystyi käyttämään jopa herätys kellona. Vanhetessa Rufuksen kehräys ei ole enää yhtä luja ja ihana. Voi, että kun ollaan onnellista perhettä uuden pehmoisen kanssa. <3

uni simmussa

voi ei mikä söpöliini ja tuo leuka♥

Uusien ystävysten tutustuminen alkaa pepun nuuhkuttamisella

 Isompi päätti mennä mököttämään yläilmoihin

Cocopops omaa pienen piirron ja maailman suloisimman kauneuspilkun leuassa♥