sunnuntai 12. elokuuta 2018

Purnauskiksessa

Tänään käytiin pitkästä aikaa blogiporukan kanssa Purnauskiksessa ja jaksoin jopa ottaa kamerankin mukaan. Olen nyt parina kertana ollut vähän laiska ja jättänyt kuvaamiset sikseen, mutta tänään panostin oikein salaman kera. Purnauskiksessa oli pari suloista pentua viettämässä ensinmäistä päivää isojen kissojen kanssa kahvilassa; Namitassu ja Peipponen. Uusi nähtävyys minulle oli myös valkoinen Lumipallo. Paria tuttua kissaa kahvilassa ei enää ollut ja huomenna Lumikin muuttaa kahvilasta pois. Hugo on ehdottamasti tämän porukan lemppari, olenhan sitä päässyt ihan mininä myös tuttipullo ruokkimaan. Oli tosi kiva nähdä vanhoja kuin myös uusia tuttuja ja tietysti niitä kissoja. Saimme tapahtumasta PrimaCatilta lahjaksi herkkukassin josta jo maisteltiin vähän uutuuksia Cocon kanssa.

Hugo otti herrasmiehenä vieraat vastaan eteisessä.
Tämmöisen söpön bongasin seuraavaksi.
ihanat vadelmasalmiakkitassut ♥
Lumipallo noukkui katonrajassa.
Viirun lähestyessä korvat meni luimuun ja kuului pientä murinaa.
''Elä sinä perskule tule tänne''
Hugo ihmetteli, että mitä nuo oikein kärhämöi.
Viirun lähdettyä Lumipallo pystyi taas rentoutua katonrajassa.
Taisi se näyttää Viirulle myös kieltä.
Micu otti vierailijat vastaan sohvalla makoillen.
''Onhan tää kissan elämä''
Viiru laittoi kenkiin hajuterveisiä.
Tämmöinen pieni villipeto tuli myös nähtyä.
Kissasukat eivät lyöneet vertoja tämän pienen söpöydelle.
Viiru näyttää niin viattomalle vaikka oikeasti se on riiviö.
Lumi tykkäsi kun rapsutin sitä ♥
Lumipallokin lähti jossain vaiheessa liikenteeseen.
PrimaCat pussit kiinnostivat.
Eräs Piki-Nelli liittyi Lumipallon seuraan.
Micun paikka vietiin niin piti vaihtaa penkille.
Kyllä Peipponen myös leikki vaikka paljon unettikin ♥
Syötävän suloinen Namitassu ♥
Toi peukalo ♥
Kotona minua odotti eräs nälkäinen karvapallo.

''Joko niitä tuliaisia saa?''
Ensimmäisenä oli vuorossa tämmöiset rouskuvat herkut.
Coco tykkäsi superisti eli 5/5.
Seuraavaksi vuorossa pupuherkkuja
''Pahaa en syö''
''Etkö sä mami vielä tiedä etten tykkää stikseistä?''
Sen sijaan tämä pussi oli hitti.
''ÄRRR, olen kulman rajuin kolli''
''Älkää tulko ryttyileen!!''
''Vieläkö niitä herkkuja saisi, niitä hyviä *sluprs*??''
''Mami piilotitko ne herkut tänne?''
''HALOO?? Anna nyt niitä herkkuja!''
''Ai mitenniin sain muka jo tarpeeksi?''
''Älä mami vitsaile tollee etten muka enää saa, tässähän meinaa ihan naurattaa''
''Oikeesti nyt hei, saisinko mä niitä herkkuja?''
''Oon ihan vesikielellä jo!''
''Hmph, tyydyn sitten tassuun....''
Kiitos Tassulinna kun järjestit tapaamisen taas kerran! ♥

lauantai 11. elokuuta 2018

Hellettä karkuun

Niin siinä kuulkaas kävi, että neljän päivän mökkiloma vaihtuikin melkein kahden viikon lomaksi, kun kaupungin helteessä kodin sisälämpö huiteli +30 toisella puolen. Eihän semmoisia lukemia kestä kukaan varsinkaan Coco joka kasvattaa kovaa vauhtia syksyturkkia. Onneksi savon säästä pystyi nauttimaan ihmiset kuin kissat, kun sisälämpö ei päässyt kohoamaan kauhean ylös vaikka ulkona kuuma olikin. Ilalla sai rauhassa nauttia ilman viileydestä ja silloin jopa Kokkelipoikakin innostui.

Melkein joka ilta jos sää suosi päästin Cocon pihalle ja annoin reippuli-Cocon tutkia maailmaa. Itse olin joko vahdissa pihalla tai sisällä (jos itikat hyökkäsi) silmä tarkkana, ettei kissa katoa näköpiiristä. Cocon tahti ulkona on yksi askel minuutissa eikä Coco ikinä ole mihinkään lähtenyt. Coco on semmonen aika varma ulkoilija eikä se uskalla liikkua yksin. Pidemmälle lähdettiin yhdessä ja silloinkin pinkaistiin täysiä takaisin kun äitini huuti. Tietenkään Coco ei pihalla saa olla ellei sitä vahdi, mutta kun vahdittiin niin saa olla puolestani vapaana. Kyllä sitä oman kissan tuntee.

Iltaisin Coco sai siis ulkoilla yksin tunnin, koska karvapallo halusi pihalle aina vasta kymmeneltä ja minulla alkoi silmät jo lupsumaan. Muutenkin olisin halunnut lukea vaikka mielummin kirjaa kuin toljottaa ulos ikkunasta, mutta mitä vaan kissan onnellisuuden takia vai mitä. Coco myös löysi mökiltä hiiren monena iltana, mutta harmikseen sei saanut sitä kiinni. Ei ole metsästäjäksi syntynyt, kun niin hitaasti hiiren perässä löntysti. Korvat tarkkana Coco aina kuunteli missä se hiiri oikein meni ja siltikään vaanimiset eivät oikein onnistuneet. Harmi. Positiivista oli kuitenkin se, että niitä mökkilörtsyjä ei tullut 12 päivän aikana kuin vaan kaksi. Arvatkaas olinko ihan ihmeissäni tästä kyseisestä tapahtumasta, koska yleensä niitä tulee joka päivä. Aina. Paitsi nyt?! Palvelijat ja Coco oli tyytyväisiä kun ylimääräisiä peppupyykkejä ei tapahtunut sen useammin.

Aamuisin Coco tykkäsi vaania pieniä tirppoja ja vähän isompia lokkeja. Coco oli aikaisin aamulla äitini kahviseurana pihalla, kun minä olin vielä nukkumassa joten en nähnyt näitä lintujen vaanimisjuttuja. Kaikin puolin nautimme mökillä olosta täysin karvoin ja nyt kotona meinaa olla vähän tylsää, mutta ehkä me keksitään jotain kivaa tekemistä nyt kun ilmatkin alkaa olla kivoissa lukemissa. Tällä hetkellä täällä on kolme kärpästä ja ne tuo Cocolle viihdettä ainakin hetkeksi. Tuskin saa niitä kiinni, koska ovat näköjään aika vikkelää sorttia.

Kuvia otin aika iltapainotteisesti, kun illat oli aktiivisinta aikaa. Päivisin Coco tykkäsi nukkua sohvan alla piilossa, kun sielä taisi olla viileintä. Harmi, että kesä on jo melkein ohi eikä mökille enää päästä.