tiistai 9. toukokuuta 2017

Kevättä tuoksuttamassa

Kuten tiedätte Ruffe tykkää ulkoilusta ja täällä kotona kuuluukin joka päivä ulko-oven edessä kauheaa mouruamista, että ulos olisi päästävä. Viime viikolla oli hyvä ilma ja päätin ottaa Ruffen, miesihmisen ja kameran mukaan pihalle. Miesihmistä tarvitsee pitämään kissan hihnasta kiinni, että minä pystyn keskittymään Rufuksen komean ulkomuodon kuvaukseen. Jos Coco onnistuu sisäkuvissa niin Ruffe on ihan täys kymppi pihalla.

Rufus kävelee nätisti hihnassa, vaikka välillä sitä pitää vähän kantaakkin. Mentiin Rufuksen kanssa tällä kertaa yhdelle pellolle jossa oli kivaa tutkia lätäköitä ja syödä kuivuneita ruohonkorsia. Pari koiraa tavatiin myös, mutta ne oli semmoisia röhkiviä ettei Ruffe niistä ihan hirveästi tykännyt. Ruffen lemppari koirat on semmoisia joista ei pääse ääntä, mutta nämä olivat kunnon röhkijöitä (ranskanbuldogit). Rufus sai pellolla myös villiintymis kohtauksen ja lähti juoksemaan täysiä ympäriinsä enkä meinannut pysyä perässä. Meno oli kuin koiravaljakossa konsanaan, kun Rufus veti minua täysin voimin makeä ylös. Tähän tilanteeseen olisi tarvinnut 15metrisen jälkiliinan, mutta ne molemmat on tainneet jäädä mökille? En ainakaan ole löytänyt kumpaakaan täältä kotoa.

En ehtinyt laittamaan näitä kuvia tänne blogiin viime viikolla, kun lähdin ruotsin puolelle ja sieltä tarttui mukaan flunssa. Nyt onkin ollut hyvin aikaa lukea paljon postauksia ja muokkailla kuvia peiton alla. Toivottavasta tämä pienimuotoinen kurkkukipu lähtisi huspois nopsaa!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hyvää munkkia

Täälläpäs onkin jo munkit tassujen ulottuvilla, mites siellä?

''Meinasin jo maistaa, mut sit mamma sano etten saa??''
''Juu taisit mami käräyttää nää munkit, haisee vähän kärtsä..''
IHANAA VAPPUA KAIKILLE JA AURINKOISIA KELEJÄ

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Karvaton Coco

Harmikseni en päässyt tänään messuille vaikka piti kyllä mennä, mutta aina ei onnistu. Olenkin tänään editoinut Cocosta pientä videota. Yhtenä iltana pidin pumpulituppoa korvassa ja jossain vaiheessa se päätyi lattialle. Sen seurauksena Coco innostui ihan täysin ja veti kunnon rallileikit pumpulin kanssa. Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa puhelimeni hidastettua videokuvausta ja sainkin ihan kivoja pätkiä. Tein monesta eri pätkästä pienen koosteen. Laatu ei ole mitä parhain, mutta jos katsotaan video pienessä koossa ei pikseleitä ehkä niin hyvin nää (eipä).


Ajelin Cocolta tässä viikko sitten selkäkarvat osittain pois. Cocolla on ollut selässä jo usean vuoden tosi huono karva. Ei yhtään räsymäisen pumpulinen vaan todella karhea, mutta muualta turkki on kyllä todella pehmeä. Kun karvat oli ajettu paljastui karvan alta hilseilevä ja rasvainen iho. Ällöttävää. Ei ihmekkään, että karva ei ole päässyt kasvamaan pehmoiseksi kun on noin huono ihokin vielä karvan alla. Coco joutui karvojen ajelun jälkeen vielä pesulle, kamalaa kidutusta! Viisi minuuttia groomer's gooppia selässä, huuhtelu ja kuivaus ja niin saatiin selkä pehmoiseksi ja rasvattomaksi. Nyt vaan toivon, että karva kasvaa takaisin pehmoisena eikä karheana. Hilsettä ei ole ainakaan näkynyt vielä, mutta katsotaan miten tämä tästä etenee. Cocolta pitäisi ajella myös hännästä karvaa, mutta se oli Cocon mielestä maailman hirveintä joten ollaan jätetty se tekemättä toistaiseksi. Coco ei kyllä tykännyt muutenkaan karvojen ajelusta, kun se kone pitää niin kovaa meteliä. Onneksi ''kidutuksen'' jälkeen saa aina herkkuja jotka maistuu niin tosi hyvälle.

Tämmönen peppu sillä Cocolla nyt sitten on
''Älä luule että posettaisin sulle joka veit mun karvat!!!''
''Tästä saat pelkän irvistyksen!''

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Insta-kuukausi maaliskuu

Maaliskuu meni ja huhtikuu tuli, ihanaa! Kevät jo täällä kolkuttelee ja lämpimiä päiviäkin on saatu pari kappaletta, mutta jostain kumman syystä nyt on satanut lunta. No onneksi on vasta pääsiäinen ja sillon saa vielä lunta ollakin kunhan sulaa toukokuuhun mennessä ja alkaisi jo bikinikelit! Rufus ja Coco on alkanut kasvattaa jo turkkia kesää varten vaikka niin ei uskoisi kun katsoo irtokarvan määrää.. Nämä näköjään tiputtaa ja kasvattaa tuplasti enemmän, kummalliset kisut!

Ollaan käyty Ruffen kanssa pari kertaa ulkona ja otettu siitä instagram liveä. Hauskaa vaihtelua yksin ulkoilemiseen kun voi höpötellä samalla. En sitten tiedä näytinkö vähän sekopäiseltä kun toisessa kädessä on kissanhihna, toisessa taas puhelin ja höpötän itsekseni.. No nää on näitä hullun kissanaisen ominaisuuksia. Pitäisi yrittää pitää noita livejä vaikka viikonloppuna niin saisi ehkä enemmän katsojia, kun nyt olen pitänyt niitä vähän semmoisiin aikoihin, että osa on vielä aika varmasti töissä. Odotan myös innolla kesää ja mökkeilyä, sieltä varmaan saisi kivat livet!

Ihanaa pääisiäistä kaikille!

Kaverin kanssa on aina paljon kivempi nukkua kuin yksin!
Mamman viekku kelpaa myös nukkupaikaksi ♥ Vikassa kuvassa Cocolla jokapäiväinen venytys!
1. Furminoin Cocon villapöksyt, koska niihin tarttui vessakäynnillä milloin mitäkin.. Rip pöksyt 2017 ♥
2. Tassu jäi pystyyn, tämäkin ihan perus Cocoa
3. Ruffe on muutenvain komea poika
4. Rufus onkin pehmolelu muiden joukossa

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Pitkästä aikaa kidutuskammiossa

Pari viikkoa taaksepäin piti käydä apteekissa ostamassa pojille matolääkettä, koska viime kerrasta taitaa olla jo se pari vuotta. Mehän ei olla madotettu masujen takia poikia pitkään aikaan (lääkärinmääräys), mutta nyt kun ollaan oltu jo vuoden päivät aika hyvällä masumallilla niin ajattelin, että olisi hyvä aika madottaa ja rokottaa poitsut. Matolääkkeeksi valitsimme Drontal -nimisen lääkkeen, kun ei todellakaan haluta enää Axiluria antaa. Drontal oli mielestäni parempi vaihtoehto, koska sitä annetaan vain yhtenä päivänä toisin kuin Axiluria pitää antaa kolme päivää putkeen. Rufuksen masu ei sanonut mitään lääkkeestä, mutta Cocolle taisi tapahtua pienet villapöksyäksidentit. Onneksi meillä on aina Inupektia kaapissa, niin vahinko jäi vain siihen yhteen.

''Sanoiko joku rokotus???''
''Coco hei ota ihan iisisti ei oo mitää hätää''
Viime viikon torstaina meillä oli sitten rokotusaika. Laitoin kopat jo valmiiksi olkkariin maanantaina, ettei Cocoa pelottaisi niin paljoa sitten kun oli lähdön aika. Cocoa ei aluksi pelottanut kopat ollenkaan se jopa kävi makoilemassa molemmissa ihan rentona kunnes tuli torstai.. En ymmärrä miten kissat tietää, ei tehty mitään erilaista kuin minään muunakaan päivänä, mutta silti Coco meni sen yleisempiin piilopaikkoihin piiloon. Cocolla on kaksi piilopaikkaa joihin se menee aina kun alkaa ahdistamaan. Toinen niistä sijaitsee keittiössä ja se on jakkara ja toinen olkkarissa oleva sohvapöytä. Niiden molempien alle on aina pakko päästä, vaikka eihän nuo nyt mitään maailman mahtavampia piiloja olekaan.. Taas meitä muuten vähän nauratti poikien luonne-erot, kun Rufus meni koppaan häntäpystyssä ja naukaisi innosta (luuli varmaan että lähdetään mökille) ja Coco taas rääkyi sylissä kauhistuneena kun lähestyin koppaa. 

''Meinaako ne viiä meiät jonnekkin noissa kopissa?''
Kopat odottamassa matkustajia
Automatka sujui hyvin, mitä nyt Coco päästi parit naukaisut, mutta muuten oltiin mallikkaasti. Lääkärissä minua itseäni alkoi jo ahdistaa, että mitenhän Rufus käyttäytyy. Rufushan on siis ihan hullu lääkärissä eikä sitä tunnistaisi samaksi kissaksi ollenkaan. Odotushuoneessa Rufus pysyi kopassa aivan hiljaa eikä vaikuttanut ollenkaan ahdistuneelta, kun taas Cocoa pelotti tosi paljon. Pelko taisi onneksi olla vaan hyväksi sillä Coco ei tajunnut ollenkaan kun rokotuspiikki laitettiin niskaan. Kaikki oli Cocon osalta kunnossa eikä tullut mistään mitään sanomista. Illalla kyllä rokotus oli taas sekoittanut vähän vatsaa, mutta ei onneksi pahasti ja Inupektilla se jäi vaan siihen yhteen.

Ruffe veteli ennen lähtöä tyytyväisenä ruohoa omalla ruohonsyönti -paikalla
''Siis lähetäänkö jo mökille?''
Kun Rufuksen vuoro koitti kysyi lääkäri, että onkos tämä se hullu riiviö johon vastasin että no kyllähän se on juurikin hän. Ruffe nostettiin pöydälle ja silloin Ruffe alkoi jo murisemaan, mutta mitä ihmettä mitään muuta ei tapahtunut kuin vaan murina. Ruffe antoi piikin jälkeen kiltisti tutkia sydämen sykkeet ja hampaat ilman mitään raivopäistä kohtausta. Olin aika ällikällä lyöty, meidän riiviö olikin kiltti! Varmaankin silloin kun Ruffe sai niitä raivokohtauksia oli se käynyt niin useasti lääkärissä pienen aikavälin aikana joten silloin otti pattiin ihan tajuttomasti. Nyt kun meillä on ollut piikityksistä jo parin vuoden tauko on Rufus selkeästi rennompi kissa lääkärissäkin, vaikka vähän muristiin. Olen niin onnellinen, että Rufusta ei ota enää niin paljoa pattiin ja uskallettiin käydä rokotuksilla. Nyt ne onkin sitten kolme vuotta voimassa. Ihanaa!

Cocon hirmuisen hyvä piilo numero 1. En näe kissaa näetkö sinä? :')
Ja piilo numero 2. Ei vieläkään näy kissaa, missähän se mahtaa olla...
''Et muuten varmana vie mua minnekkään täältä!!''