tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kaverukset

Tyytyväisenä voinkin kertoa, että Rufus ja Cocopops muistivat toisensa pitkän aikavälin jälkeenkin ja jo ensimmäisenä iltana oli havaittavissa hellyyttäviä hali- ja pesuhetkiä. Ensimmäinen ilta meni aikalailla riehumismerkeissä. Pojat eivät voineet olla ollenkaan erossa toisistaan, kun kummankin piti todistella kumpi onkaan pomo. Onneksi Coco on kovin alentuvaa sorttia ja antoi Rufuksen ainakin vielä olla korkeammalla kukkulalla. Rufukselle myös tuli aina hätä, jos Coco lähti näkyvistä. Pieni pikkuveli piti aina saada näköpiiriin, ettei hän vain jättäisi Rufusta uudemman kerran.

 Rufus jää kohta kokoon nähden kakkoseksi

Käytiin myös ulkona. Ulkoilu oli sillämielin hankalaa, että toinen kissoista veti toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Rufuskin, kun osaa olla ulkona itsepäinen ja laittaa stopperit päälle jos meinataan liikkua eri suuntaan minne herra itse haluaa. Coco taas ei halunnut liikkua oikein minnekkään, miukui vain pieni paniikkipeppu, että ''minne minut on taas tuotu'' eikä osannut yhtää nauttia kesäisestä ilmasta. Syliinkin kun Cocon yritti ottaa rimpuili se alas. Coco ei ole yhtään räggäri, eise tykkää olla kannettavana ollenkaan, mutta ehkä se vielä löytää itsestään sen löysän puolen. Ulkoilut jäivät siis lyhyeen vaikka Rufus olisikin halunnut kävellä pitkän lenkin, mutta nyt poitsu sai tyytyä sisäpihan antimiin. Ehkä tällä viikolla yritän uudestaan ja jos Cocon kanssa on vaikeaa, menen kahdestaan Rufuksen kanssa.

 Pääsiäispäivän ihmettelyt

 Parvekkeellakin nautiskeltiin lämpimästä ilmasta

 Cocolla on oma stalkkaus ikkuna, siitä on hyvä katsella maailman menoa

Eilen miesihminen hylkäsi meidät illalla ja Rufus taisikin hiukan oireilla isin lähdöstä. Vaikka pikkuveli onkin turvaa antamassa piti neljän aikaan yöllä päästää yömourut jotka kestivät noin 30minuuttia. Lujana pysyin sängyssä enkä mennyt hyssyttelemään Rufukselle,että oleppas hiljaa. Eiköhän Rufuskin pian totu, että nyt asutaan taas mamman luona ja isi tulee välillä käymään. Olisipa jo kesäkuum, uusi asunto, kissat ja mies kainalossa. ♥

 
Tästä huomaa kuinka lihava Coco jo on

Hiukan hellyyttä


8 kommenttia :

  1. Voi että toiset on söpöjä!! <3 me oltiin mökkeleimässä ja tietty uki ja kaarle oli mukana n.n mökillä vaan uki alkoi huutaa yöllä kun kaarle oli piilossa nukkumassa, eikä uki löytäny sitä. Rauhottu onneksi sitten kun kaarle kömpi piilostaan n.n miten ootte muuten opettanu kisuja ulkoilee? Meillä kaarle vaan nököttää yhdessä kohtaa kun sen ottaa ulos... uki liikkuu suht rohkeasti. - Tiina R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikun mekin päästäis mökille, ois ihan parasta. Viimeistään juhannuksen aikaan sitten. Meilläkin kuuluu edelleen ihmeellistä vinkumista jos Coco katoaa näköpiiristä, onne kisut niin hupsuja<3 Rufusta opetin sillain, että ensin vain kävelin se sylissä ja välillä laskin maahan, siitä se sitten alkoi tottumaan uuteen ympäristöön. Coco on niin paljon vaikeampi kun ei suostu olemaan sylissä jos kannetaan, niin annetaan sen vaan nököttää josse joskus lähtisi liikkumaan.. :D Ruudolf.org oli just tehny ulkoiluun postauksen http://ruudolf.org/kuinka-opettaa-kissa-ulkoilemaan-valjaissa-opas/ käys lukemassa, oli hyvää tietoa! :) Kaarle ja Coco on meidän nököt <3

      Poista
  2. Ihana video <3 ja mahtavaa, että kisut on taas yhdessä!!
    Ja Coco on ihan pallo, hihhiiii :) Morrison lähettää terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo kyllä hellyyttävämpää kuin kissojen välinen pesuhetki, sydän sulaa <3 Coco on kyllä aivan ihana lihava, mutta antaa pojan syödä ettei käy niinkuin Rufuksen kanssa! Morrisonille rapsutus terkut takaisin :)

      Poista
  3. Ihana päivän piristys, kun Ruffe ja Coco ovat onnellisesti yhdessä! <3 Varmasti aikamoinen riemun aihe. Eikä kesäkuuhunkaan ole enää pitkästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. päivän piristystä kerrakseen, onniin kivaa kun enää ei tarvitse murehtia Cocon yksinäisyydestä. <3

      Poista
  4. Yli-ihana postaus, voi että toiset osaa olla söpiksiä! <3 Mahtavaa että muistivat toisensa ja tulevat noin hyvin toimeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan niin onnellisia ettei poikien välille syntynyt kärhämää. Sehän vasta kamalaa olisi ollutkin jos olisivat alkaneet tappelemaan, onneksi vain leikkivät! :)

      Poista