torstai 18. helmikuuta 2016

Keskustorin karkuri

Tapahtuipä tänään niin, että käytiin Ruffen kanssa lääkärillä sen masujuttujen vuoksi, kun ei ne trovetin raksut nyt olleetkaan yhtään hyvät Ruffen mahalle vaikka hetkeksi niin ajateltiinkin. Lääkäriin jouduttiin menemään bussilla ilman miehen maskuliinisa voimia, joten käyttöön oli otettava kaljakärryt ja mustekkalat. Koppa laitettiin kaljakärryyn kiinni mustekaloilla oikein napakasti, ettei Ruffe varmastikkaan tipu kyydistä ja eikun bussiin. Bussimatkat meni oikein hyvin eikä kovia huutoja edes kuulunut, nähtiin matkalla myös koira joille piti vähän maukasta tervehdykseksi.

Perille kun päästiin pääsi Ruffe taas kopasta pois ja otti itselleen ahdistuneisuuus moodin eli jos siihen koski piti se vähän vihaista maukunaa joten annettiin sen vaan hengailla sillä aikaa kun keskustelimme Serbanin kanssa tilanteesta. Päädyimme siihen tulokseen, että annetaan Ruffelle kortisonipiikki kuten lokakuussa joka auttaa myös tuohon Ruffen yskään positiivisella tavalla. Kokeillaan myös paria muuta raksumerkkiä eli nyt meillä on raksuna Virbacin ankkanappula ja jos se ei vaikuta positiivisesti on aika kokeilla Hill'ssin allergiaraksuja. Syy miksi meillä ei kokeilla suoraan kaikkia suolistoraksuja on Rufuksen kana-allergia ja melkein jokaisessa suolistoraksussa on proteinina kana enkä tahdo riskeerata sitä, että kohta Ruffen naama onkin verellä. Nyt on vaan sit taas toivottava että jompikumpi näistä raksuista toimisi toivotulla tavalla. Mitään takeitahan siitäkään ei ole, mutta hitto pakkohan nyt jonkun on sopia.

Lääkäriltä matka jatkui taas bussiin jossa oli taas koira ja muutenkin ihan hirveästi ihmisiä, no onneksi bussimatka ei kestänyt kauaa, kun oltiinkin jo keskustorilla zippailemassa seuraavaan bussiin kunnes......... Kaljakärryt keveni... Joku huutaa KISSA... Minulle iskee paniikki... Ruffe menee tuolla... APUA MITÄ MÄ TEEN??? ''Ruffee kulta, tule tänne, älä pelkää, tule mamman luo, mamma antaa herkkuja, tule tänne, ÄLÄ JUOKSE KARKUUN RUFFEE, mamma itkee, voitko tulla syliin ennenkuin kuolen tästä paniikista??'' ja sitten Ruffe säikähtää ja ottaa matkan kohti minua, saan Ruffen syliin ja Ruffe alkaa kehräämään. Siinä mä sitten pyyhin kyyneliä samalla, kun sydän pamppaa tuhatta ja sataa kissasylissä. Laitan kissan takaisin kantokoppaan ja olen vieläkin vähän shokissa mitä ihmettä äsken tapahtui. Onneksi päästiin nopeasti seuraavaan bussiin, ihmiset taisi kyllä vähän katsoa mitä mä oikein pillitän, mutta enpä sille mitään voinut tuntui vaan kuin koko maailma ois pysähtynyt. Huh, onneksi sain Ruffen kiinni. Ja onneksi tuo tapahtui ennen kuin miljoona penkkarirekkaa tuli tielle, jossa nuoret huuti ja heitti karkkia. En tiedä olisinko sillon saanut Ruffe kiinni, en varmaan. Oon vieläkin ihan shokissa enkä oikeen käsitä mitä tapahtui, mutta onneksi nyt olemme turvallisesti kotona. Pakko kyllä ostaa kissakärryt, kun luotto meni nyt ihan täysin tosta kaljakärrysysteemistä. Se ritiläovi vaan putosi pois? Hyi että kun ahdistaa..

No en varmana enää ikinä mee ulos

52 kommenttia :

  1. Hyi kauhea! Kissan pääseminen irti julkisella paikalla on ollu aina mun pahin painajainen, oisin ite varmaan kuollut shokkiin tai jotakin! Onneksi kisu on turvassa, ihan menee omaakin selkää pitkin kylmät väreet

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan hirveää varsinkin kun tuolla on niin paljon liikennettä, ihmisiä ja hälinää niin siinä olisi voinut sattua vaikka ja mitä. Mä kyllä samantien menin ihan paniikkiin ja aloin vaan vollottaa, tärisin ja huuli väpätti. Hyi kamala en tiedä mitä olisin tehnyt jos en olisi saanut Ruffea kiinni

      Poista
  2. Apua! Kauhea tilanne! Voin kuvitella vain miten kauhea järkytys, säikähdys ja sitten helpotus! Kyllä siinä itkisin minäkin. Ehtikö Ruffe kauas ennenkuin kääntyi? - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauheista kauhein varmaan mun elämän kamalin, nyt tiedän miltä äideistä tuntuu kun niiden lapset katoaa kaupassa tai jättää tulematta kotiin sovittuun aikaan, hyh! No ei se ehtinyt kovin kauas vaikka siltä se siinä tilanteessa tuntui keskustorilla Ruffe pysyi onneksi eikä lähtenyt haahuilemaan teitä pitkin

      Poista
  3. Hui kamala mikä tilanne! Onneksi se loppui kuitenkin onnellisesti. ♥

    Muistan kun kuulin jollain menneen julkisella paikalla rikki semmonen boksi jossa on katossakin ovi. Meillä on yks semmonen boksi ja sen jälkeen en ole enää uskaltanut kantaa sitä kantokahvasta vaan otan pohjasta kiinni, ettei se katon ritilä ratkea painosta.. Tämmösistä jutuista tulee kyllä niin kylmät väreet itsellekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin varmaan juossut Ruffen perässä autojen alle jos se ei olisi kääntänyt suuntaansa takaisin päin. Hurr edelleen vähän tööt olo koko jutusta, mutta onneksi ei käynyt mitään pahaa.

      Ihan ihmeellisiä kun ei tehä näistä kantokopista semmosia että ne kestää eikä lahoa kesken matkan. Kärryjä ostamaan.. >

      Poista
  4. Ihan hirveä tilanne! Tuli täälläkin kylmät väreet, kun näin sieluni silmillä, mitä tapahtui. Olisin varmaan itse parkunut ääneen siinä tilanteessa.
    Onneksi Ruffe huomasi, että mamman syli on turvallinen paikka sen hälinän keskellä ♥
    Kissakärry on varmasti oikein mainio hankinta, kun käyttää julkisia kissareissuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi moni ihminen tajusi käyttäytyä tilanteessa myös rauhallisesta ja kyykisteli jos saisi kissan kiinni. Niinpä onneksi, mä en tiiä mitä ihmettä mä tekisin jos en olisi sitä saanut kiinni. Edelleen varmaa juoksisin keskustassa ympyrää. Kärryt on kyllä ostettava!

      Poista
  5. Hui kauhistus! Täällä silmäkulma kostui pelkästä ajatuksesta.
    Onneksi tilanne päättyi onnellisesti ja Ruffe hoksasi kenen syli on paras syli.
    Nyt sitte vaan kissan rattaita valitsemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kyllä aika pitkään kanssa shokki päällä tästä.. Onneksi Ruffe tosiaan on vähän mamis ja halusi syliin <3 Pitää kyllä ostaa jotkut kivat!

      Poista
  6. Voi kauhea mikä tilanne! Olisin varmaan saanut sydänkohtauksen siinä paikassa! Toivottavasti ei enää ikinä käy noin! Ja onneksi ei käynyt kuinkaan ja Ruffe tuli mamman syliin eikä panikoinut minnekään ♥

    Toivottavasti ne raksut kanssa toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollu kyllä sydänkohtaus kaukana, kun tuntu että koko maailma kaatu, hyvä ettei tullut kunnon paniikkikohtausta mikä olisi kyllä varmaan tullut jos Ruffe olisi ollut kauemmin karkuteillä.. Ruffe onneksi on sylissä rauhallinen kaveri ♥

      Raksut ainakin maistui hyvälle jos ei muuta :D

      Poista
  7. Kamalaa, järkyttävää! :( Huh kuitenkin, että Ruffe ei lähtenyt painelemaan kauemmas! Mullakin olis varmasti päässyt itku tuollasen tilanteen jälkeen <3 Tsemppiä masujuttuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa ei itkisi jos oma lapsonen joutuu vaara tilanteihin :( Seuraavalla kerralla teippaan Ruffen kiinni itseeni ja ulos mennään vasta vuoden päästä...

      Poista
  8. Huh, mikä tilanne! Loppu hyvin onneksi ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin vielä noita teidän ystäväkirjavastauksia ja siellä taisikin, että taito, jonka Ruffe haluaisi oppia, on karkaaminen. Nopeasti hän sen sitten oppikin...

      Poista
    2. Nuppusenko luokse se Ruffe vaan halusi, pilasin sitten sen suunnitelman :( Voi Ruffe reppana :D Onneksi kaikki on nyt hyvin <3

      Poista
  9. Mä en uskalla nyt edes oikein ajatella tätä asiaa kovin pitkälle, tai iskee paniikki, vaikka tilanne on jo onneksi ohi ja vieläpä onnellisesti! Hyvin pystyit toimimaan shokissakin - ja ihanaa, että Ruffe tuli mamin syliin turvaan! <3 Nupulle en aio tästä tapauksesta edes kertoa, ettei toinen reppana säikähdä turhaan. (Tai sitten Nuppu vain ajattelisi, että Ruffe oli lähdössä sen luo kosioretkelle!) Toivottavasti pahin jälkistressi on hellittänyt ja saatte nauttia kodin turvasta. Kunpa löytyisi nyt toimiva ruokavalio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ylempänä OutiR mainitsi Rufuksen ystäväkirja vastauksista eli näköjään karkausyritys oli tahallinen ja Ruffe halusi vain kosiskelemaan Nuppua. Odottikohan yksityiskone jossain nurkan takana? Voi nyt Ruffe parkaa kun telkesin sen takaisin koppaan ja vein kotiin. Ei Ruffe kyllä olisi ollut valmis yksinäisille retkille, onneksi sain sen kiinni <3 Kotona uudet raksut maistui mainiolta, jospa se mahakin tosta!

      Poista
  10. Hui. Kuka tahansa olisi säikähtänyt. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitenkään! :)
    Mä en ole aikoihin luottanut muovisiin kantokoppiin kun meidän boksista alkoi löystyä ne ritilän lukot. Heivasin mokoman menemään saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kyllä itekkään enää luota, mutta autossa ne vielä menee kun siellä ei tärise. Oon kyllä kuullut jo tarinoita kankaisista kantokopista ja vetoketjun avaamisista :D Ehkä ostan kärryt!

      Poista
  11. Hui kauheeta mikä tilanne! Itellekin tuli melkein paniikki ja itku silmään tätä lukiessa. Onneksi Ruffe tajusi juosta takaisin siun luokse! Huhuh, ei taida olla noihin kaljakärreihin luottamista, vaikka sen luulisi olevan näppärä kuljetusväline...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukulakivillä taisi olla osuutta asiaan kun se aiheuttaa niin paljon tärinää, että sit se ovi vaan tipahti.. Mäkin olin eilen kyllä ihan sydänsykkyrässä, mutta onneksi tänään päivä parempi eikä Rufus pääse enää ulos :D

      Poista
  12. Mä voin vaan kuvitella paniikin, vastahan meidän jengi otti hatkat mutta se oli kotipihalla, yöllä ja ihmisiä eikä autoja lähimaillakaan ! Sulla oli kyllä vielä kamalampi kokemus, noin sata kertaisesti !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti sekin oli pelottava tilanne kun sulla niitä katteja on kuitenkin neljä!! Mutta eilen olin kyllä ihan shokkitilassa, ei mua oo ikinä tälleen ahdistanut vaikka kerran luultiin että Ruffe karkasi mökiltä. Oikeasti se olikin sit jäänytki saunaan lukkojen taa...

      Poista
  13. Apua mikä tilanne! Ihan meinasin täällä revetä jo tästä tarinan lukemisesta. Hei jatkossa saat kyllä rimpauttaa, jos vaan pääsen niin lähden mielelläni kyytsään teitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki meni hyvin ja ihana kuulla, mutta yleensä me hommataan lääkärikäynnit silleen että on autokin käytössä, tuo lääkärireissu tuli vaan tosi äkkiä niin ei ehtinyt suunnitella ja aikojakin oli vaan se yksi kello 11 :( Mutta jos tarve vaatii niin rimpautan! Kiitos ♥

      Poista
  14. Kamala mikä juttu! Ihan kuin painajaisunesta 😒

    VastaaPoista
  15. Huh! Onni onnettomuudessa, että Ruffe on tuollainen "mammanpoika", sait nopeasti karkulaisen sitten kiinni! Veikkaisin, että ainoa kissa, jonka meidän omista saisin tuollaisessa tilanteessa kiinni, olisi Lilli, jätkät painelisi häntä viidentenä jalkana karkuun... Minä en luota oikein noihin muovisiin laatikoihin, sen takia ostinkin meille nuo koirille tarkotetut kangashäkit, ne on ainakin tuntuneet oikein kestäviltä, mutta vähän haasteelliset ne on kantaa, kun vähän ahnehdin, ja ostin liian isot... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en halua ees ajatella mitä olisi tapahtunut jos kyse olisi ollut Cocosta.. Se kun menee työmihiäkin piiloon sängyn alle tai hiekkalaatikkoon tai ihan mihin vaan missä on turvallista eikä tule ikinä pois ennenkuin ''vaara'' on ohi :D Mä tahdon rattaat, niitten kanssa voi käyä kesällä lenkeillä ihmisiä ihmettelemässä ;)

      Poista
    2. siis ihmetyttämässä :D Suomi on vaikea kieli..

      Poista
  16. Ihan hirvee tilanne! :( Meille on kaksi kertaa käynyt samalla tavalla. Ekalla kerralla petti kopan pohja ja tokalla kerralla putosi ovi niin kuin teillä. Onneksi kyydissä oli Paavo joka ei hätkähtänyt tilannetta vaan pysy meidän vieressä paikoillaan, että saatiin syliin. Jacksonin kanssa samassa tilanteessa oltas oltu pulassa. Nyt meillä on kopat jotka kestää vähän raskaamman sarjan kissat. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi kamala, onneksi Paavo pysyi teidän lähellä. Onneksi Ruffekaan ei lähtenyt juoksemaan pois vaan kipitti vähän lujempaa kuin yleensä. On kyllä inhottavaa ettei nuo kestä, ovat kuitenkin hintavia nekin :/ Rattaat meille!!

      Poista
  17. Oli kyl hirvee annos stressiä tossa, onneks kaikki hyvin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä onneksi kaikki meni hyvin loppujen lopuks <3

      Poista
  18. Apua! Onneksi Ruffe on nyt turvassa ja tallella. Hurja tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan liian hurjaa, toivottavasti tämmösiä ei enää tapahdu huh!

      Poista
  19. Hyihyihyihyi! Vielä pahempi kuin karata omalla kotipihalla on karata ihmisvilinässä isolla tapahtuma-alueella ja vielä penkkaripäivänä! Onneksi karkumatka oli lyhyt ja Ruffe tuli omatoimisesti kiinniotettavaksi! ♥ Täällä ainakin penkkariautot tyyttäili siihen malliin, että olisi kisulla tosi pahat paikat olla siinä tilanteessa kun muutenkin kaikille pelottava uusi asia kohdalla.

    Kumma juttu kun ritiläovi antoi tuolla tapaa myöten! Mie en luota muoviboksien kattoihin, joten etenkin silloin kun on kaksi kissaa yhdessä kopassa (eli painoa n. 9 kg) niin kannan koppaa tukemalla sitä myös pohjasta. Ritiläoven kestävyyttä en ole suuremmin epäröinyt, vaikka äidiltäni onkin Tuisku-kissa (ainakin 6 kg) tullut sellaisesta paniikissa läpi kerran. Onneksi omalla kotipihalla.

    Onpa tosi surku kun ei nuo raksutkaan olleet hyvät. :( Toivottavasti nyt joku sopiva ruoka löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ole kyllä tämmöstä paniikkia tullut vaikka Ruffe on joskus mökin pihalta saattanut jonnekkin kadota hetkeksi, kun ei siellä ole mitään autoja tai pelottavia asioita toisinkuin tampereen keskustassa.. Ja tuo penkkaripäiväkin vielä, onneksi ne rekat tuli vasta hetkeä myöhemmin. En mäkään oikeen ymmärrä miten se ritiläovi tolleen lähti irti, mutta vähän meni kyllä luotto.. :( pitää ne rattaat hommata :D

      No nyt ainakin maha taas ok tosin sekin varmaan johtuu vaan siitä kortisonipiikistä että katsotaan mitä käy kun vaikutus loppuu :/

      Poista
  20. Huh, onneksi Rufus tuli takaisin! Aikamoinen tilanne kyllä. Tekstin alkupuoliskoa lukiessani ajattelin, että "aa kaljakärryt! siinä ratkaisu kopankantopulmiin", mutta ei sitten näköjään.. Tai sitten pitäis aina teljetä tuo ovi kiinni jollain ylimääräisellä jutulla, kun ei voi yhtään luottaa noihin kiinnityksiin. Hyvä ettei käynyt sen pahemmin ja toivottavasti masukin tulee parempaan kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä onneksi Ruffe ei tahtonut lähteä seikkailemaan, huhhu! Kaljakärryt on kyllä tosi kätsyt, mutta kopat pitäisi vaihtaa sit johonkin parempaan. Semmoseen mistä se ovi ei irtoa. Masu on nyt ainakin hyvä sen kortisonin ansiosta :)

      Poista
  21. Apua! Olin saada sydärin jo tätä tekstiä lukiessa, joten voin kuvitella miltä susta tuossa tilanteessa tuntui. Itsekin olisin ihan varmasti itkenyt kotiin asti ja ovien sulkeuduttua saanut paniikkikohtauksen päälle, jos meidän kissoista joku karkaisi kaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin se huule väpätys kesti aika pitkään ennenkuin rauhotuin ihan kokonaan, Ruffekin oli bussissa ihan shokissa kun se vaan naukui naukumistaan kovalla äänellä vaikka yleensä se on ihan fine matkailusta. Huhhu onneksi tämä on jo ohi!

      Poista
  22. Apua, ihan hirveä tilanne! Mä olisin itsekin ihan hirveässä paniikissa tuollaisen tilanteen aikana ja erityisesti sen jälkeen. Onneksi tarina kuitenkin loppui onnellisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä on jo kaukana menneisyydessä ja Ruffe turvallisesti mamman viekussa <3

      Poista
  23. Ihan kauhee tilanne! Täällä rupes sydän hakkaamaan hulluna! Mahtavaa, että sait niin nopsaan kiinni. Ehkä maailman kamalin paikka kadottaa kissa! Tai ehkä keksin toisenkin: rautatieasema. Loppu hyvin kaikki hyvin, ehkä täälläkin kohta pulssi ja hengitys tasaantuu. Pitää joskus toiste kysellä vähän kokemuksia VetforCatista? Nyt ei pysty kuin tokenemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vet4Cat on tosi kiva paikka ja Serban mukava, aina kun soittelen niin muistaa mikä kissa on kyseessä ja mietitään yhdessä mikä olisi hyväksi. Viimeksi siellä tutkivat kaikki raksut läpi että missä ei varmastikkaan ole kanaa ettei Ruffe ala allergisoimaan siitä. Muutenkin siellä on niin ihana käydä kun tietää, että lääkäriä oikeasti kiinnostaa eikä se ole semmoista liukuhihna toimintaa. Sain myös kuulla ettei prednisonol eli kortisnipilleri auta ripuliin ollenkaan ja animagissa sitä määrättiin melkein aina siihen eikä annettu niitä piikkejä.. Että niin sekin jo kertoo vähän :S Rautatieasemalla ei olis kyllä kiva jos kissa karkais, hyi kamala ja sielläkin ollaan oltu kaljakärryjen kanssa apua!

      Poista
  24. Hyi kammotus! :O Onneks ei käyny lopulta mitään pahempaa. Hirveä tilanne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi Ruffesta tuli mamis tuossa tilanteessa ja mamman syli oli paras! Hyh

      Poista
  25. Melkoinen kauhunnostatustarina, huh mikä paikka kadottaa kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki meni paremmin kuin hyvin, tässä olisi voinut käydä niin huonosti huh!

      Poista