tiistai 17. maaliskuuta 2015

Sekopää katti

Siis aivan hullu! 


Aamulla, kun rakas avokkini heräsi ja ruokki kissat samalla, kun valmistautui töihin lähtöön ei Ruffelle maistunutkaan ruoka. Oltiin varattu lääkäriaika perjantaille edelleen päällä olevien vatsavaivojen takia, mutta syömättömyyden vuoksi ajateltiin mennä sinne jo tänään ottamaan vähän lisää verinäytteitä. Tällä kertaa jouduttiin mennä Ruffen kanssa kaksin lääkärille, kun isillä oli työpäivä. Miten me sitten selvittiin ilman isiä, noh ei kovin hyvin..

Aamulla Ruffe vain mökötti
Ei auttanut vaikka pikkuveikka tuli viekkuun
Aluksi Ruffe oli normaali ja käveli koirien ohi valjaissa iloisesti kissojen odotushuoneeseen. Odotushuone on jo niin tuttu paikka, ettei sitä tarvinnut hirveästi edes tutkia. Lääkärin tultua Ruffe jo aavisti missä ollaan ja tajusi vähän jutun jujun. Siinä sitten lääkärin tutkiessa piti vähän mölistä, ei mitenkään agressiivisesti kuhan vähän poitsu uhitteli huutamalla, kuten aina. Ruffeltahan viimeksi otettiin verinäytteet ja niin otettiin tälläkin kertaa, nyt vaan laajemmat kuin aiemmin. Verinäytteiden otto sujui ihan ok, pientä kapinaa sekä enemmän huutamista ja mamman sormen puremista. Ei se mitään kehenkään ei sattunut onneksi. Hoitaja piti Ruffea hyvin pyyhepaketissa ja aika äkkiä tilanne olikin jo ohi.

''Joko mennään, mutta minne?''
Ruffe oli jo siinä vaiheessa valmis menemään koppaan turvaan, mutta eihän se käynyt kun vielä piti antaa B12-vitamiinipistos ja siitähän riemu raikasi. Ensiksi ajateltiin, että lääkäri voi lähteä ja antaa hoitajan hoitaa piikit ja minä hyvänä äitinä sitten pidän Ruffea kiinni pyyhkeen kanssa. Ei hyvä idea, ei sitten ollenkaan. Vaikka saatiin vitamiini annettua, niin Ruffe silti pääsi pyyhkeen sisältä irti ja oli aika agressiivinen, sähisi ja murisi kuin mikäkin villikissa. Lääkäri tuli sitten siihen auttamaan meitä, kun Ruffelle piti antaa vielä pistoksena kirvelevä pahoinvointilääke. Tämäkään ei ollut hyvä idea ja sen olisi voinut jättää tekemättä, nimittäin nyt mulla on kädessä ainakin kymmenen kynnenjälkeä ja peukalossa puremajälki, josta muuten pulppusi verta aivan järjettömästi. Onneksi sain laastarin, kiitos. Pahoinvointilääkettä Ruffe ehti saada vain puolikkaan annoksen, koska kissa oli kuin viidakon leijona joka sähisi, sylki ja hyökkäili minkä kerkesi. Pikku paniikki siinä meinasi minullekin tulla, kun en ennen Ruffea ole niin hulluna villipetona nähnyt. Otin äkkiä kopan esiin ja Ruffe luikahti sinne, vaikkakin sähisi vielä ainakin viisi minuuttia koko operaation jälkeen.

''Mitä sä tölläät?''
Ruffe meni piiloon ettei varmastikaan tule enää piikistä
Hoitajan kanssa siinä odotellessa juttelin niitä näitä ja hän sanoi, että Ruffe on paljon paremman näköinen kuin viimeksi. Silloin siis giardian aikaan, tämä hoitsu oli ollut ainut joka ei pelännyt Ruffea. Silloinkin Ruffe oli kuulemma antanut hoitsujen kuulla kunniansa, harmikseni en ollut tätä näkemässä niin en tiennyt mitä odottaa, mutta tulipahan nyt sitten koettua tämäkin. Hoitsu myös sanoi, että Ruffe on aika ego, kun uskaltaa kävellä hihnassa koirien ohi muina miehinä. On toi poitsu kyllä niin rohkea, kun sitä ei tuppaa mikään pelottavan.

Lääkkeet, neulat ja ruiskut. Mitähän tästäkin mahtaa tulla..
 Onneksi Ruffelle mastui ruoka lääkärireissun jälkeen ja muutenkin poika vaikuttaa jo siltä, että on antanut minulle anteeksi. Päätettiin lääkärin kanssa, että me annetaan Ruffelle täällä kotona nuo vitamiinipistokset, kun lääkärissä se meno menee nykyään ihan hulluksi. Toivottavasti mun avokki sen osaa, koska itse en siihen hommaan kyllä ryhdy. Onneksi hän sentään osaa käsitellä neuloja työnsä puolesta. Noita vitamiinipistoksia tulee antaa vielä ruiskujen määrän mukaan kuudesti kerran viikossa yksi. Tuo määrä pitää vielä tarkistaa puhelimessa, kun lääkäri soittaa meille verikoetuloksista perjantaina. Olipa taas rankka lääkärireissu, mutta onneksi siitäkin selvittiin, vaikka tällä kertaa ei vältyttykään sota-arvilta.

Auts 1.
Auts 2.

30 kommenttia :

  1. No mikä sulle tuli Ruffe, kun noin hurjistuit? Sattuko se? Kivan värinen koppa sulla muuten; me tarvittaisiin uusi kun meidän toinen koppa meni rikki eli ei ole kuin yksi koppa meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oli aivan kamalaa, kukaan ei enää ikinä saa viedä mua lääkäriin en anna! Ja se sattu pyllyyn ja tassuun :( Harmi että osuin tassuilla mammaan, mutta ehkä sekin anto mulle anteeks - Ruffe

      Koppa on ihan mustista ja mirristä, söpö kesäinen väri. Meiän toinen koppa on ihan tylsän värinen harmaa-musta :D

      Poista
  2. Huh! Olipahan reissu! Onneksi noi sota-arvet on paranevaa sorttia. Tsemppiä loppurokotuksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla aina kaikki tommoset jää tosi helposti arviksi ja varmaan noistakin pari jää pysyväksi. :( Tsemppiä tarvitaan, en tiiä mitä siitäkin tulee kun yritetään miehen kanssa kahdestaan piikittää Ruffea :'D

      Poista
  3. Voi Suvi, mitä haavoja, mutta toivottavasti Ruffe tulee kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän haavat katoa ja toivotaan toivotaan, noi vitamiinipiikit on auttanut monia :)

      Poista
  4. Voi että mun tekee aina pahaa nämä teidän eläinlääkärireissut ja sairastelukuviot, ja nyt erityisesti, kun jouduit vielä raadelluksi. :-/ Kyllähän Ruffen vastarinnan ja kauhun ymmärtää, mutta emosta pitäisi ottaa tukea vähän toisella tavalla. Aika rohkea olet kyllä itsekin, kun sinnikkäästi vain olet mukana!

    Osasiko se lääkäri yhtään sanoa, mikä tuohon vatsaan voisi auttaa? Jostain luin juuri, että antibiootit tuhoavat hyviäkin bakteereita ja ihmisellä voi kestää vuosia saavuttaa kuurin jäljiltä vatsan tasapaino, joten kai kissallakin voi olla sama juttu?! Kunpa löytyisi jokin helpotus. Onneksi Rufus sentään on niin topakka ja hyväkuntoinen muuten. Silityksiä kovasti, eikä ollenkaan puhalluksia! :) Tai korkeintaan noihin sun haavoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin inhottaa rääkätä Ruffea noilla käynneillä, mutta toivottavasti niitä nyt ei enää tulisi ja saataisiin annettua kotona hyvin noi vitamiinipistokset. Niitä mulle on suositeltu hirveesti, kun auttaa ravinnon imeytymisessä ja toivottavasti myös tuohon vatsaan. En kyllä ikinä ollut Ruffea tommosena nähnyt, oli kuin toinen kissa vaikka vielä sanoin alussa, että ei se pure se vaan uhittelee ei se ikinä ole purrut mutta mitäs sitten kävikään.. Olin vaan liian lähellä kissan naamaa ja kynsiä, onneksi lääkärille ja hoitajalle ei sentään mitään käynyt. :)

      Me ollaan jo aikalailla kokeiltu kaikki niin ei lääkärikään enään tiennyt, siksi kokeillaan nyt tuota metronidatsoli antibiottia kun se auttaa kissoilla yleensä paremmin kuin esim tylosin jota meillä syötettiin tossa viime kuussa. Ja on aivan totta että antibiootit tuhoaa hyviäkin bakteereja, mutta kun mikään ei auta niin pakko sekin on kokeilla. En kyllä usko, että on apua mutta lääkäri sitä suositteli. Mulla on nyt kova luottamus noihin vitamiinipiikkeihin, että niiden on nyt pakko auttaa! Viimeksi Ruffella masun tasaantuminen kesti sen viisi kuukautta, että eiköhän se kuitenkin joskus mene kuntoon vaikka siinä saattaakin kestää. Ruffelle annettu silitykset ja mulle puhallukset <3

      Poista
    2. Alat olla kohta jo itsekin ihan eläintenhoitaja, kun olet oppinut Ruffen myötä niin paljon! Toivottavasti vitamiinipiikit alkavat tehota nopeasti ja masu saadaan kuntoon lopullisesti.

      Hurjaa varmasti nähdä oma kultamussu tuollaisena villikkona, mutta ehkä se on tavallaan hyväkin merkki, ett' Ruffella on kovasti voimia pitää puoliaan. Jospa sama voima näkyisi seuraavaksi noiden vaivojen nujertamisessa. Pidän kovasti peukkuja!

      Poista
    3. Semmonen tunne on kyllä välillä kun Ruffella ollut vaikka ja mitä! :D Ainakin iltapala syötiin tosi hyvällä ruokahalulla ilman että oli thriveäseassa :---)

      Ruffe oli kyllä aivan hullu, toivottavasti ei yhtä hulluksi kotona rupea kun aletaan antamaan piikkejä iiiks! Kiitos peukuista niitä kaivataan ainakin nyt kun oma on romuna ;D

      Poista
  5. Voihan kun ei ole vatsa rauhoittunut. :( Toivottavasti syy löytyy! Olipas Ruffe tosiaan hurjana! Tsemppiä loppupiikityksiin ja haavoille paranemisia! Jospa ne piikitykset ois edes vähän kivempia kotosalla. :) Piikitettiinhän Ruffea varsin monta kertaa tuolla lekurilla, niin taisi tulla mitta täyteen siltä erää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä ymmärrä mikä siinä on kun mikään ei tuppaa auttamaan :( Inhottavaa.. Tsemppiä kaivataan ainakin viikon päästä kun Ruffe kohtaa koti piikin. Pitäs varmaan syöttää sille sitä nutrolinlisäravinnetta jos poitsu sais siitä vähän enemmän läskiä turkkinsa alle niin sit ei tuntus niin kipeelle :'D

      Poista
  6. Huh huh, mikä reissu! Pistosten antaminen on kyllä helppoa, varmasti onnistuu siellä teillä jos kerran kokemustakin löytyy. Ja tietenkin asiaan ja sen helppouteen vaikuttaa eniten kyllä Ruffe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä aika hullu, toivottavasti ei enään jouduta.. Pitää tunkea miljoona thriveherkkua naaman eteen jos sillon Ruffe ei tuntisi kipua kankussa :'D Toivotaan tosiaan että kotona sujuisi paaaljon paremmin :)

      Poista
  7. Oho, kylläpä Ruffe on pistänyt vastaan! Osaa ne näemmä ragdollitkin. Meidän poitsujen sekopäisimmät hetket on nähty kissanäyttelysä, mutta ei siellä ihan villikissa-meininkiä ollut. Tai no muilla kissoilla oli, kun kynnet kyllä viuhuivat useamman omistajan kissoilla. Ruffe on kyllä pistänyt kunnon taistelun pystyyn... Mutta onhan se niin että jos sitä sisäistä tarzania ei löytyisi, niin eihän sitä muuten kehtaisi rinta röyhelöllä kävellä koirien ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruffe kyllä osaa, en usko että Coco kuitenkaan olisi samanlainen sitä kun tuppaa vaan pelottamaan kaikki :D Hui, kissanäyttelyissähän on sit varsin pelottavaa jos siellä heiluu kynsiä. Ruffe vaan ylpeilee kun on niin badass ja kaikista kovin kotikissa näillä huudeille ;D

      Poista
  8. No hui, onpas siellä oltu hurjana! Toivottavasti vitamiinipistoksista on apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mekin toivomme! Ainakin ruoka maistui paremmin :)

      Poista
  9. Auts. Tulee mieleen ell-käynti Bertan kanssa reilu kuukausi sitten. Silloin, kun sitä astmaa kartoitettiin. Berttakin karjui niin, että heikkohermoisempi olisi lähtenyt ulos huoneesta suoraan. Tyttönen piti nukuttaa, että ell sai tutkittua. Nukutuspiikki jouduttiin lopulta antaa ns. injektiohäkissä. Ja emäntä etusormi pulppusi myös verta sen visiitin jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekkin lääkäri ja hoitaja sanoi että oon hyvin rauhallinen ja se on just hyvä. Kuulemma useimmat pelästyy omaa lemmikkiään jos se alkaa jotain riehumaan ja silloin eläin huomaa sen ja on vielä hullumpi. Sain siis kehuja käytöksestäni :D Bertta ja Ruffe tulis hyvin juttuun kun voisivat puhua ilkeesti lääkäreistä ja ottaa samalla henkosia astmapiippubongista ;)

      Poista
  10. Kylläpäs Ruffe oli äkäisenä :/ toivottavasti vitamiinipistokset auttaa ja saatte hyvin ne annettua. Paranemisia siun kätösille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuppasi kyllä vähän olemaan! :'D Ei Ruffea enään lääkärille.. Ainakin Ruffelle maistunut ruoka paremmin ja se on sen vitamiinipiikin ansiota ja sitten tänään oli tullut yöllä yksi kakka ja sekin on jo plussaa kun yleensä niitä ois tässä vaiheessa jo tullut kolme... Tänään on ollut käsi kipeä mutta ehkä se kohta ei enään olisi :) Kiitos <3

      Poista
  11. Au, toi on tosissaan sattunu. :( Eläimissä on aina toi, että vaikka luulee tuntevansa omansa tosi hyvin, nii aina ne välillä yllättää. Niin monesti on pitäny omatki sanat syödä, niin kissojen ku koiran kanssa. "Ei tää koskaan...", ja seuraavassa hetkessä "No, oho! Mites se ny tolleen." :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tällä kertaa sattui, toivottavasti seuraavaa kertaa ei tule. Mäkin olin niin varma, että ''ei Ruffe pure ei se ikinä ole purrut mua'' ihan hirveä luotto Ruffeen, mutta mitäpä poika sitten teki niih.. :D Alko vissiin ärsyttää!

      Poista
  12. Voi Ruffea ja Ruffen mahaa. :( Toivottavasti nyt löytyisi apu! Varsinkin kun toinen pisti jo tollanen show'n pystyyn. Ymmärtäähän sen että pientä kissaa ottaa päähän, mutta ei sitä nyt noin saisi tehdä.
    Ja tosiaan antibiootit vaikuttaa pitkään kuurin loppumisen jälkeenkin, mutta pakkohan kaikkea on kokeilla kun toisella on vaivoja. Peukut pystyyn että nyt paranisi! :)

    Se on kissanomistajan arkea että on kädet laastareilla. :D Viime kesänä Hannibal raapaisi todella syvän haavan mun kämmeneen, sitä oli kiva töissä selitellä, kun olin vielä aika virallisessa duunissa. :D Luulin että siitä olisi jäänyt arpi, mutta onneksi se parani nopeasti ja ei jäänyt jälkeä. Yleensä mulle jää, mutta ehkä ei nyt kun puhdistin haavan aika hysteerisesti. Ei ollut (eikä ole vieläkään...) jäykkäkouristus voimassa. :D Miehellä taas viimeviikolla oli luultu että käden laastarit oli työtapaturman seuraus, mutta kissahan ne oli raapinut. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on vähän inhottavaa, kun ei meinaa mikään tepsiä hmh! Mulla on kova luotto noihin vitskupiikkeihin, toivottavasti ne nyt auttaisi ja samalla vaikka tuo abkuuri. Kuten jo tonne Tiudelle mainitsin, niin onneks tänään on tullut yöllä viimeks kakka eli se on jo aika hyvin. Viime päivinä niitä on saattanut tulla jopa kolme tai neljä ja yleensä aina ruuan jälkeen. (Ruffe syö kolmesti päivässä) Peukut tulee tarpeeseen!

      Meillä taas tommoset raapimiset ei oo arkea, kun ei nämä räsyt ikinä raavi. Mitä se semmonen raapiminen on? Kynnet pysyy yleensä visusti piilossa, lääkärissä vähän eri juttu ja eka kerta kun Ruffe mulle on mitään tehnyt. Tainno pesuissa on mun jalat saanut kyytiä ja sieltä löytyykin parit arvet.. Toivon kanssa että mulle ei jää näistä jälkiä, mutta jää kuitenkin mulla kun jää yleensä kaikki miten ikinä itseäni telonkaan.. :'D Mullakaan ei taida olla jäykkäkouristus voimassa, pitäisi se käydä hakemassa mutta laiska on laiska!

      Poista
  13. Au au au, ei ollut kiva reissu teille kummallekkaan. :( Näyttää tosi kipeiltä noi haavat... Mulle jää tosi usein tollaset raapimishaavat näkyviin vaikka parantuisi. Rinta ja kyljet täynnä jälkiä, kun kissat tarrannu kiinni kun illaan pesty niitä ja muuta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei kyllä ollu, jospa kotona hoitus helpommin noi hommat ainakin toivottavasti :D Niin mullekkin, mulla on jalat täynnä ja käsissäkin vähän just noitten kissojen pesujen takia, ei niin kivaa.. Mutta toivotaan nyt ettei näistä jäis niin hirveen pahoja, on niin rumassa paikassa näkyvillä :(

      Poista
  14. Hurja meininki! Minkäs kokoinen tää jellona oikein on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää jellona on maailman isoin tyyppi ainakin omasta mielestään ;D Ruffe on viisikiloinen ehkä vähän laihempi, pitäs saada lihotettua siitä paaaaljon isompi kun nyt liian laiha :D

      Poista