tiistai 25. maaliskuuta 2014

Viikonloppu

Viikonloppuna olin siis Tampereella moikkaamassa Rufusta. Harmitti hiukan, kun en enää tunnista omaa kissaani omakseni. Rufus oli hyvin etäinen eikä kehrännyt minulle, eikä muutenkaan ollut ollenkaan oma itsensä koko viikonloppuna. Ruokaa ei syönyt melkein ollenkaan, ei leikkinyt ja tuntui, että poika oli loukkaantunut ja vihainen. Ehkäpä häntä ihmetyttää miksi aina katoan pariksi viikoksi, ehkä Rufus ajattelee etten enää välitä. Heti, kun olin lähtenyt oli ruoka taas maistunut ja kehräys alkanut. Tiedä sitten, ehkä Rufus vain vierastaa, kun ei ole enää niin tottunut minun läsnäoloon. Ennenhän olin karvakorvani kanssa melkeinpä kuukauden jokaisena tuntina.

Rufus modeling

Rufus oli tainnut saada vähän lihaa luidensa päälle, ei ollut enää niin luuviulu kuin viimeksi. Toivottavasti saataisiin nyt poitsun paino nousemaan kunnolla. Ihan höhlää ettei ruoka meinaa maistua kun mahakin taitaa olla jo terve. Viikonloppuna otettiin Rufukselta ja Cocolta eviraan näytteet, jotka laitettiin eilen postiin. Toivottavasti evirasta tulee hyviä uutisia, eli näytteet saisivat olla negatiiviset niin olisi tämä rumba jo ohi! En kyllä tiedä kauan testien tuloksissa menee, mutta kärsimättömänä ihmisenä taidan pirauttaa sinne tämän päivän aikana.. Olisi niin kiva, kun pääsisi viettämään uloskin aikaa terveiden karvakorvien kanssa, olen niin ikävöinyt minun ja Rufuksen ulkoilu hetkiä ja nyt sielä vipeltäisi Cocokin mukana. Kyllä tämä kaikki vielä hymyksi muuttuu, kohta nauretaan kaikki yhdessä koko giardialle!

''Äiti minä olen nyt vihainen''

 Onhan se siistiä olla sen verran kääpiö, että kissan pituus menee melkein omien jalkojen edelle

Rufuksella taisi myös olla karvanlähtöaika aluillaan, karvoja pöllysi koko ajan ja vaikka sitä harjasi tuntui ettei karvojen irtoaminen näytä loppuvan. Harjauksen jälkeen meillä oli lemmikki hamsteri nimeltä Vertti, joka kylmästi joutui asumaan roskakorissa. Sitä aina unohtaa kuinka paljon karvoja voi kissastakin lähteä, niitä löytyi vaikka mistä. En tajua mitenne aina sukeltaa vaatteiden sisään ja kun Rufustakin piti sylissä jätti hän jälkeensä vain pelkän karvapeiton. Ihan mukava idea, että voin karvojen alla lämmitellä, mutta olisihan se kivempaa jos niitä karvoja ei lähtisi niin julmetusti. Kuten jokaisessa meissä on plussat ja miinukset, tämä voisi olla kissojen miinus. Eise kyllä maailmaa kaada, ollaanhan tätä siivoilua harjoiteltu jo puolitoista kuukautta, niin miksi se pitäisi lopettaa, kun vastahan me päästiin vauhtiin! ;)

 
 Hamsterimme Vertti

''Eihän minusta mitään karvaa lähde, eihän?''

Rufus myös muistutti minua kertomaan blogissani maailman kauneimmalle kissatytölle paljon lentosuukkoja ja rapsutuksia. ♥

9 kommenttia :

  1. On se Rufus kyllä jotenkin aika laihan näköinen. :( Kohta kaikki on varmaan hyvin. Toivottavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onhan se aika luiru, mutta jospa se tuosta lihottaisi itsensä!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikö vain, tykkään kans sen elämättömästä olemuksesta<3

      Poista
  3. Voi Ruffea, on kyllä aikamoisen hoikka poika, mutta ei ihme, kun on ollut kovat lääkekuurit. Jospa nyt kuitenkin vanhan karvan myötä muutkin ikävyydet karistetaan, ja uuden karvan myötä kasvatetaan massaakin. Meillä oli Nupulla joulun maissa kamala karvanlähtö, mutta kun siitä päästiin, niin nyt on niin kiiltävä ja pörheä uusi karva. Se teki Nuppua taas vaaleammaksi - hauskasti väri vaihtelee. Ja Ruffe on varmaan sun kanssa aika hämillään, kun katoilet ja palaat. Varmasti siitä tulee taas nopeasti läheinen, kun pääsette normaaliin elämään, ja Ruffe saa taas Cocon kaverikseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän tuo on, mutta onse ollut hoikempikin, että ollaan parempaan päin menossa :) Onnää kisut aika kameleontteja kun värit vaihtuilee karvan luomisen yhteydessä, Cocollakin alkaa jo pentu karva kasvaa aikuiskarvaksi. Kamalaa, että nyt jo siitä pienestä alkaa tulla iso kollin poikanen, saisi pysyä pienenä<3

      Poista
  4. Voi ei, tosi tympeää jos Ruffe möks ; < Toivotaan että menee sitten ohi nopeasti kun pääsette normaaliin päivärytmiin n.n
    Tietenkin eri asia, mutta meillä Uki mökötti jonkun puolisen vuotta siitä kun Tico tuli meille. Kaarlen kohdalla onneksi ei noin käynyt. Varmaan ajatteli että tämä homma on nähty ennenkin, ei ne mua unohda n.n -Tiina R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onhan se vähän, mutta onse miehelle kummiskin ihan normaali itsensä. Mököttää vaan minulle 8( Rufus tuntui olevan vain onnellinen uudesta pikkuveljestä, toivottavasti uusitutustuttaminen menee yhtä hyvin kuin aiemminkin! :D

      Poista
  5. Mä luulen että kyseessä on ollut vaan ankaraa mökötystä mamille, ku oot ollu poissa ;) Kyllä ne katit osaa!

    Ja uusimpaan postaukseen... Onnee kun Coco on parantunut, ihanaa! :)

    VastaaPoista