Viikonloppu

Viikonloppuna olin siis Tampereella moikkaamassa Rufusta. Harmitti hiukan, kun en enää tunnista omaa kissaani omakseni. Rufus oli hyvin etäinen eikä kehrännyt minulle, eikä muutenkaan ollut ollenkaan oma itsensä koko viikonloppuna. Ruokaa ei syönyt melkein ollenkaan, ei leikkinyt ja tuntui, että poika oli loukkaantunut ja vihainen. Ehkäpä häntä ihmetyttää miksi aina katoan pariksi viikoksi, ehkä Rufus ajattelee etten enää välitä. Heti, kun olin lähtenyt oli ruoka taas maistunut ja kehräys alkanut. Tiedä sitten, ehkä Rufus vain vierastaa, kun ei ole enää niin tottunut minun läsnäoloon. Ennenhän olin karvakorvani kanssa melkeinpä kuukauden jokaisena tuntina.

Rufus modeling

Rufus oli tainnut saada vähän lihaa luidensa päälle, ei ollut enää niin luuviulu kuin viimeksi. Toivottavasti saataisiin nyt poitsun paino nousemaan kunnolla. Ihan höhlää ettei ruoka meinaa maistua kun mahakin taitaa olla jo terve. Viikonloppuna otettiin Rufukselta ja Cocolta eviraan näytteet, jotka laitettiin eilen postiin. Toivottavasti evirasta tulee hyviä uutisia, eli näytteet saisivat olla negatiiviset niin olisi tämä rumba jo ohi! En kyllä tiedä kauan testien tuloksissa menee, mutta kärsimättömänä ihmisenä taidan pirauttaa sinne tämän päivän aikana.. Olisi niin kiva, kun pääsisi viettämään uloskin aikaa terveiden karvakorvien kanssa, olen niin ikävöinyt minun ja Rufuksen ulkoilu hetkiä ja nyt sielä vipeltäisi Cocokin mukana. Kyllä tämä kaikki vielä hymyksi muuttuu, kohta nauretaan kaikki yhdessä koko giardialle!

''Äiti minä olen nyt vihainen''

 Onhan se siistiä olla sen verran kääpiö, että kissan pituus menee melkein omien jalkojen edelle

Rufuksella taisi myös olla karvanlähtöaika aluillaan, karvoja pöllysi koko ajan ja vaikka sitä harjasi tuntui ettei karvojen irtoaminen näytä loppuvan. Harjauksen jälkeen meillä oli lemmikki hamsteri nimeltä Vertti, joka kylmästi joutui asumaan roskakorissa. Sitä aina unohtaa kuinka paljon karvoja voi kissastakin lähteä, niitä löytyi vaikka mistä. En tajua mitenne aina sukeltaa vaatteiden sisään ja kun Rufustakin piti sylissä jätti hän jälkeensä vain pelkän karvapeiton. Ihan mukava idea, että voin karvojen alla lämmitellä, mutta olisihan se kivempaa jos niitä karvoja ei lähtisi niin julmetusti. Kuten jokaisessa meissä on plussat ja miinukset, tämä voisi olla kissojen miinus. Eise kyllä maailmaa kaada, ollaanhan tätä siivoilua harjoiteltu jo puolitoista kuukautta, niin miksi se pitäisi lopettaa, kun vastahan me päästiin vauhtiin! ;)

 

 Hamsterimme Vertti

''Eihän minusta mitään karvaa lähde, eihän?''

Rufus myös muistutti minua kertomaan blogissani maailman kauneimmalle kissatytölle paljon lentosuukkoja ja rapsutuksia. ♥