Mökillä on hyvä olla

Mökki lomailu on ohi ja eilen rantauduimme kaupungin hälinään. Kerrottavaa on vaikka kuinka paljon ja tästä postauksesta onkin tulossa hirmuisen pitkä ja kuvarikas, mutta kukapa ei jaksaisi kissakuvia katsella!

Tutkimusmatkailua

Kaksi viikkoa sitten maanantaina pakkasimme tavaramme ja lähdimme lomailemaan mökille. Automatka sujui hyvin ja pojat olivatkin matkan ajan samassa kopassa. Rufus osasi kerrankin rentoutua eikä ollut mitenkään kauhean tressaantunut automatkasta. Rufuksella taisikin raksuttaa, että kohta ollaan ihanalla mökillä missä saa rentoutua.

 Nautiskellen

Mökille saavuttuamme annoin kisujen vapaasti tutkia pihaa, Ruffe taisikin muistaa missä ollaan ja olikin jo täydessä tohinassa haistelemassa uutta reviiriä, kun Coco taas istui sisällä kauhistuneena, että tonnekko ulos mun muka pitäisi mennä. Rufus käväisi parikertaa mökin alla, joten päätettiin, ettei herra saa olla ilman hihnaa ulkona. Cocolla ei ensimmäisinä päivinä pidetty hihnaa, kun arkajalka ei meinannut edes uskaltaa ulos astua. Onneksi parin päivän päästä Cocokin lämpesi ulkoilmalle ja pojat olivatkin ulkona melkein joka päivä 10 tuntia, paitsi sadepäivinä. Sadepäivien sisällä olemiset kostautuikin ennen nukkumaan menoa, kun poitsut pistivät rallit pystyyn ja juoksivat päällämme sängyssä toisiaan jahdaten.

 Maisemakuvia

 Yksi lemppari kuvistani

Kenestä tulikaan kasvissyöjä?

Mökillä ollessamme ei saa tietystikkään unohtaa punkkisuojaa joka oli tässä tapauksessa Frontline Vet. Kyseinen punkkisuoja ehkä aiheutti Rufukselle allergisenreaktion korviin ja leukaan. Korviin tuli punaista ihottumaa, joka kutitti Rufusta kauheasti. Ohimot olivat taas rapsutettu ruvelle muuttuneet hirveäksi rupikököksi. Ei ensin tajuttu mikä oli kyseessä ja hoidettiin ihottumaa/haavoja kortisoni-antibiootti voiteella, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Luultiin, että kyseessä olisi korvapunkki ja käytettiin kyseistä lääkettä toiseen korvaan, mutta sekään ei auttanut. Ei kun siis kissa lääkäriin kyselemään mikäs ihme on kyseessä.

 kieliköse sielä?

 Mitässe Rufus mahtaa katsella?

 Kalliokiipeilyä

Lääkärissä Rufuksen korvista ja leuasta otettiin näytteet ja niistä selvisi, että kyse on siis allergisesta reaktiosta eikä korvapunkista. Onneksi. Rufus sai piikkinä pyllyyn kortisonia ja kahden viikon kestoisen antibiootin. Nyt korvat ja leuka voivatkin jo paljon paremmin. Kortisoni auttoi myös Rufuksen mahaan ja nyt tavara onkin kummallakin kissalla kiinteää! Voidaan siis kokeilla raksujen vaihtoa ja märkäruuan ottamista taas ruokavalioon. Rufuksella ja Cocolla on siis ollut allergiaraksu -dietti jo kuukauden eikä allergiaruoka ole auttanut ollenkaan vatsaan. Kortisonin vaikutus mahaan viittaa nyt siis krooniseen paksusuolen tulehdukseen, mutta toivottavasti löysä maha ei tule enään takaisin.

 Rufuksen mökki-ilme

 Matka lääkäriin voi alkaa

 Töttöröhän se sieltä tuli
 

Rufus on aika vikkelä kaveri ja monesti se sujahti oven avauduttua pihalle ja loikki kuin villivarsa kiusatakseen minua ja parempaa puoliskoani. Me juostiin Rufuksen perässä hikipäässä, ettei kissa vain karkaa metsään ja joudu supikoiran syötäväksi. Rufuksella ei ollut mielessä karkaaminen vain meidän kiusaaminen, juoksi se pihaa edes takaisin häntä pystyssä into pinkeenä, välillä se ehti mennä mökkitiellekkin, mutta metsään sei edes katsonut. Aina kun meinasi saada Ruffen syliin pingahtise taas vauhtiin. Yhtenä iltana se ehti karata kolme kertaa peräkkäin ja vielä kerran aamulla. Taisi olla Rufuksella kivaa, kun sai vähän juoksennella vapaana ja haaveilla kujakatin elämästä. Onneksi Rufus on kummiskin niin mammanpoika, että lopuksi antoi nätisti ottaa syliin ja viedä takaisin sisälle.

 Nautiskelua jälleen pihalla

 Välillä oltiin solmussa

Lomalla tuli syötyä hyvää ruokaa, rentouduttua, stressattua ja nautittua ihanasta mökkielämästä. Ensivuonna sitten taas pojat pääsevät ulkoilemaan mökille. Rufuksen kanssa käydään ulkona täällä kaupungissakin, mutta Coco onniin arkajalka, että tuskin uskaltaa. Voihan sitä käydä kokeilemassa nyt kun pieni pääsi ulkoilun makuun, mutta uskon, ettei tuo pupupöksy lämpeä ajatukselle.

 Mikäs oli teidän lemppari kuva?

Mökille mars matkaan

Se on kuulkaas semmonen juttu, että minä vien maanantaina reilu kahdeksi viikoksi räsypojat mökkeilemään luonnon helmaan järven äärelle. Postauksia tuskin tältä ajalta tulee, koska nettiyhteyttä sielä on rajallisesti vain kännykässä. Voin kuitenkin yrittää postailla teidän vuoksi kännykän blogger-sovelluksella. Harmittaa vain, kun ei pysty lisäämään muita kuin kännykkäkuvia. Onneksi mökkeilyn jälkeen on järkkäri täynnä hienoja kuvia vain teitä varten. Kerron myös kaikista poitsujen temmellyksistä ja siitä putoaako Rufus taas järveen vai onko tänä kesänä Cocon vuoro harjoitella uimista! Rufus siis tosiaan viime vuonna tipahti laiturilta järveen, mutta onneksi mies hyppäsi perään kännykkä taskussa. Rufus selvisi ehjin nahoin säikähdyksellä, mutta puhelin reistailee edelleen.

 Uhkean muhkea kauluri

 Jalan roikotus on se juttu

Rufuksen lemppari nukkumispaikka numero yksi

Tänään siis luvassa hirmuinen määrä kuvia meidän poitsuista, että varmasti selviätte kaksi viikkoa ilman näiden höpönassujen naamoja, jos kännykällä postaus osottautuukin liian vaikeaksi nettiyhteyden takia. Ja sitten asiaan.

 Cocosta tuli Zombi

No ei sentään!

Rufuksella on ollut jo aika kauan kainalossa semmoinen haaveri joka on välillä auki ja välillä ummessa. Huomattiin pari päivää sitten, että haavasta oli tullut isompi ja se vuoti verta. Kyseltiin eläinlääkäriltä neuvoja haavan hoitoon ja saatiin ohjeeksi putsailla sitä aamuin illoin betadinella ja antibiootti-kortisoni voiteella. Tämän vuoksi Rufus joutuu pitämään haavan hoidon jälkeen töttöröä päässä tunnin pari. Onneksi nyt Rufus ja hänen tyttöystävänsä Nuppu ovat yhtä muodikkaita samanlaisen töttörön kanssa. Parisuhteessahan kuuluu hommata samanlaiset lenkkeilyvaatteet sun muut, nyt Nuppu ja Rufus onkin tämän vuoden muoti kaksikko!

 Haava kainalossa (kuva näkyy isompana klikkauksesta)

 Rufuksen lemppari nukkumispaika numero kaksi on näppäimistö

 pötkötellen

Onko muuten teidän kisuilla leuassa mustapäitä/aknea, nimittäin Rufuksella ja Cocolla on. En oikein tiedä millä sitä hoitaisi ja onko siitä haittaa jos leuassa on vain mustäpäitä. Mustapäät siis näkyy leuassa mustina pisteinä. Olen nyt puhdistellut Cocon ja Rufuksen leukaa märällä pumpulilla aamulla, kun leukaan tuppaa tulemaan joka päivä uudet ärsyttävät mustapään pahaset. Cocolla leuassa ei ole niin paljon näitä kavereita, kuin Rufuksella. Rufus sai tammikuussa kortisonia ja silloin mustapäät lähti pois, mutta tulivat sitten takaisin. Mustapäät taitaakin olla nuorten kissojen ongelma, mutta on niitä vanhemmillakin yksilöillä. Ei niistä mustapäistä kai mitään haittaa ole, mutta leukaan saattaa myös tulla finnejä jotka voivat tulehtua. Leuasta pitäisi sheivata karvat pois, jos tulehduksen merkkejä näkyy, ainakin näin olen lukenut. Toisaalta mustapäät eivät kyllä ärsytä kisuja ollenkaan, kaise olisi pahempi jos leukaa kutittaisi ja pojat olisivat kokoajan leukaa rapsuttamassa. Me nyt pysytään sillä periaatteella, että vesi on hoidoista parhain. Pitää kysäistä seuraavalla eläinlääkäri reissulla, jos voisivat kurkata näyttääkö leuka heidän silmiin pahalta. Onneksi nuo lähtevät helposti rapsuttamalla pois, inhottaa vain kun tulevat heti takaisin!

 Mustapäät! (Kuvat isommiksi painalluksesta)

Tänään yritin ottaa kuvia Cocosta ja Rufuksesta parvekkeella, eihän siitä meinannut mitään tulla, kun nenä heilui kokoajan ja mielenkiintoa löytyi kaikkeen muuhun kuin paikalla pysymiseen. Ärsytti, kun yritti ottaa yhteyskuvaakin niin toisen pää heilui kun toinen katsoi kameraan ja toisinpäin. Enköhän saanut kummiskin jotain hyviä otoksia, ehkä...

 nenä nuuhkuttaaa 

Rufus ei osannut rentoutua 

 Onnistuneet yhteiskuvat

 Coco mikset katso kameraan?

Coco vaanii saalista Rufusta

Hauskaa kesän alkua lukijat ja muistakaa lomailla ja nauttia hyvästä ilmasta!

Räsynukkeilua

Coco ei liiemmin ole ragdollien yleisessä asennossa selälteen jalat ojossa, mutta tänä viikonloppuna pikku prinssimme osasi yllättää. Cocolla on edelleen töttörö päässä, koska poitsu kiinnittää liikaa huomiota rupeen ja yrittää narskuttaa sitä hampailla irti. Välillä Coco saa olla sohvalla ilman töttöröä ja siitähän potilas innostuu. Eikun vartalon kiepautus selälteen, jalat ojoon, kehräys moottori käyntiin ja palvelijat rapsuttamaan, elämä on ihanaa.

Jalat ojoon ja laiskottelemaan

Tästä on ragdoll pojan päivät tehty 

Rääpäle

 Ruffea ei kiinnostanut räsynukkeilut