Joulu on taas

♥️ IHANAA JOULUA KAIKILLE ♥️

Tämä kuva päätyi myös maailmalle

Tontut

Ruffesta sen verran että kontrolli on ensi viikon torstaina ja syöminen on edelleen vähän mitä on, mutta vaikuttaa muuten virkeältä eikä mitenkään erityisen kipeältä. Raksut ei tunnu maistuvan edelleenkään vaikka niitä jo kerran taas vaihdettiin. Pari päivää söi, mutta sitten uutuuden viehätys katosi. Tänään loppuu lääkitys. Kerrotaan lisää sitten ensi viikolla.

Otettiin viikko sitten joulukuvia ja saatiin tehtyä joulukorttitilaus ja niitä odotellaan saapuvaksi tällä viikolla. Ehditään juuri ja juuri taas joulupostiin! Ajattelin taas kuitenkin täällä blogissa näyttää kuvia mistä ei tullut joulukorttia ja aattona pääsette senkin näkemään. Coco oli tänä jouluna kuten muinakin jouluina se posepoika, kun taas Ruffe halusi vaan pois tonttutouhuista. En viitsinyt Ruffea kauheasti kiusata ja pakottaa olemaan kuvissa, koska poika on kipeä ja lääkkeistä on jo tarpeeksi kiusaa muutenkin. Coco oli kuitenkin erinomainen tonttu ja söpökin vielä. Pariin kuvaan Ruffekin päätyi. Miespalvelija pääsi myös ottamaan pari kuvaa tontuista omalla kamerallaan. Kaksi viimeistä on hänen kädenjälkeä kuten myös kuvien muokkaukset. Voisin nakittaa miehen useamminkin kuvaamaan ja muokkailemaan mun puolesta.

Nauttikaahan tontuista!

Rufus on taas kipeä

Rufuksella on ollut jo pitkään semmoista perus nirsoilua mitä nyt nirsoilla kissoilla yleensä on ja sitähän Rufus on aina ollut. Tässä lähiviikkoina kuitenkin nirsoilu on mennyt ihan äärettömyyksiin ja oli päiviä kun Rufus saattoi syödä päivän aikana raksuja vain 20 grammaa. Ollaan mietitty monta kertaa, että onkohan Ruffen hampaissa jotain vikaa ettei pysty syömään kunnolla, kun märät raksut meni paremmin alas kuin kuivat ja märkäruuasta lipitettiin kastikkeet. Lisäksi Ruffe myös syö hassusti vain toista puolta käyttäen. Lääkäriin päätin ottaa yhteyttä siinä vaiheessa kun kananmunan keltuainenkaan ei maistunut eikä edes jauheliha. Välillä käytiin ostamassa Ruffen ikiherkkua feline porta 21 kanapurkkeja ripulin uhalla ja ne upposi, ihan kaikki joten tilanne ei vaikuttanut oikeasti miltään muulta kuin Nirsoilulta. Kissa oli ihan normaali muuten leikkii ja huutaa ruokaa, mutta ei tahdo syödä.

Reppana nukutuksessa

Keskiviikkona kuitenkin mentiin lääkäriin. Lääkäri hiukan ihmetteli miten voi muka olla syömätön mutta ei laihdu. Rufus painoi melkein seitsemän kiloa joka taitaa olla enemmän kuin ikinä. Mielestäni kuitenkin jotain oli vialla, mutta ei kuitenkaan hampaissa. Hammaskiveä tietysti oli jonkun verran, mutta ei niin paljoa, että se pitäisi poistaa. Lääkäri kysyi haluanko ottaa verikokeet ja tietysti halusin, vaikka tiesin millainen hullunmylly siitä tulee, kun neulan ottaa esiin Rufuksen edessä.

Ihan vintti pimeänä

Hoitaja tuli huoneeseen peiton ja neulojen kanssa valmiina ottamaan verta. Ei ei ei sanoi Rufus ja yritti monta kertaa räpiköidä pois pöydältä. Kokeiltiin jos rauhoittuisi kun naaman päälle laittaa kopan joka peittää silmät. Ei. Kiroilua. Joten päätettiin, että lääkäri saa antaa rauhoituksen, koska eihän tosta nyt olisi mitään tullut ilman. Sen mä kyllä jo tiesinkin. Niskanahkasta kiinni ja äkkiä piikki peppuun. Tilanne oli hetkessä ohitse, vaikka karvat ehtikin pöllytä ja huutoa kuului. Rufus pinkaisi äkkiä pöydän alle, kun päästin irti ja sai sielä nukahtaa rauhassa itsekseen. Voi tuota mun poikaa. Edistystä oli kuitenkin se, että lääkäri sai koskea tätä episodia ennen ja tutkia hampaat ilman minkäänlaista vihaisuutta. Odoteltiin tuloksia 10minuuttia ja olin ihan varma, että kyseessä on pelkkä nirsoilu.

Lääkäri tuli huoneeseen ja kertoi Rufuksella olevan haimatulehdus. Palvelija alkoi heti itkemään, vaikka eihän tuo nyt niin vakavaa taida olla ja kyllä sen kanssa elää, mutta kun tässä on jo astma ja suolistovaivat. Ruoka pitää muuttaa heti vähärasvaisempaan. Apua mitä Rufuksen maha sanoo? Kysymyksiä pyöri päässä, mutta en tainnut saada mitään fiksua suusta ulos. Lääkäri kertoi, että nyt ruokavaihtoehtona täytyy kokeilla Royal Caninin sensitive raksuja, koska niissä 9% vähemmän rasvaa kuin nykyisissä ja haimatulehdusta hoidetaan ruualla. Märkäruoka sai pysyä samana. Lääkkeiksi Rufus sai kipulääkettä, antibioottia 2viikon kuurin, pahoinvointilääkettä ja ruokahalua stimuloivaa lääkettä.

Kotona oltiin koko ilta kieli pihalla ja silmät lautasina

Kotona Rufus oli ihan pöhnässä ja on ollut vähän edelleen semmoinen outo rakkaudenhaluinen ja kehräävä kissa. Liekkö sitten huono vai tosi hyvä juttu, en oikein osaa sanoa. Raksuja söi keskiviikkona ja torstaina todella hyvin, mutta tänään ei ollenkaan. Onneksi märkäruokaa on mennyt mikä ennen oli pahaa, mutta nyt hyvää? Kumma juttu, mutta onneksi syö edes jotakin. Toivottavasti raksutkin alkaisi taas maistumaan uudelleen. En tajua miten voi kahdessa päivässä muuttua niin, että ensin syö 20grammaa sekunnissa ja seuraavaksi ei edes maista. Maha on pysynyt hyvänä, onneksi.

Eilen kehrättiin ja rakastettiin ihan ihmeellisissä asennoissa ja jopa kainalossa, missä Rufus ei ole ikinä

Nyt kuitenkin ihmetellään vointia ja toivotaan, että ruoka alkaa maistumaan. En tiedä mistä haimatulehdus tulee, mutta taitaa liittyä suolistovaivoihin. Enkä tiedä mistä tuon edes huomaa, koska yleensä kissa oksentaa, mutta meillä ei oksentanut. Meillä ei vain syö, mutta ei Ruffe ole ikinä kova syömään. Entäs jos tämä uusii? Mistä tiedän milloin ja pitääkö joka kerta kun Ruffe nirsoilee viedä lääkäriin? Hirmuisen vaikeita juttuja, mutta kolmen viikon päästä kontrolliin ottamaan uudet verikokeet. Toivotaan nyt kovasti, että antibiootti puree ja arvot laskee. Semmoista meillä.

Messut 2017

Sunnuntaina oli meilläkin suuntana messut ja pitihän sieltä parit kuvat myös ottaa. Itselläni jäi messuista vähän tylsä fiilis tai oli semmoinen tunne että edellisillä kerroilla oli paljon kivempia juttuja. No eniveis eläimet oli super söpöjä (millonka ei olisi?) ja messuilta sai ilmaista ruokaa PrimaCatilta ja HauHaulta tosin kavereille, koska eihän noi mun voi mitään syödä.. No olipahan messutuliaisia kissoille kuin koirillekkin!

Tämmöinen söpö Alpakka söi heiniä kavereiden kanssa

Tämä laama näytti olevan resseissä koska heivasi häkkiä edes takaisin ja oli korvat luimussa koko ajan

Ihana pieni vasikka ihmettelee miksi joutuu olemaan ihan yksin. Onneksi kaveri on sentään toisella puolella aitaa ♥

Oli hienoa katsoa mitenkä lammaskoira paimensi lampaita. Meinaako bordercollie-Juju ryhtyä samaan jos agility ei enää nappaa?

Löytyi messuilta myös söpöjä räsyjä

Ja melkeen yhtä söpö britti kuin Alfred ♥

Entäpäs tämä hirmuisen iso tiikeri, vautsi mikä kuvio ja kuosi

Persialaiset ovat myös mielestäni niin hullunkurisia ruttuja

Koiriakin me nähtiin mutta paijata ei hirveesti ehtinyt. Tämmöinen söpö saatiin kuitenkin ikuistettua 

Messuilta piti lähteä pois ennen aikojaan, kun minulla alkoi sattumaan jalkaan enkä enää voinut kunnolla kävellä. Aika tylsää, kun ei ehtinyt edes käymään Outletin puolella.

Bloggaaja vuosikalenteri

Ollaan me vielä elossa, vaikka syksy masentaakin vai onko se jo talvi, kun luntakin on maassa. Olisipa kesä ja mökkeily, mutta harmiksemme ne ajat ovat jo kaukana. Kesää onkin tänään silti muisteltu, koska saimme kissabloggaajien yhteisen vuosikalenterin kalenterikuukaudeksi minkäs muunkaan kuin kesäkuun. Olemme tästä hyvin innoissamme, koska mökki ja kesä on lähellä sydäntäni. Olenhan silloin siellä syntynyt ja nimenikin on sopivasti Suvi. Kesä oli siis meille marraskuun murusille varsin mieluisa kuukausi kuvienkin puolesta. Rufus on myös innossaan marraskuun kuukaudesta, koska sielä esiintyy hänen morsmaikkunsa kauneista kaunein Nuppu, oikeen meiän kuukautena. Tämä on selvästi kohtaloa, vaikka Nuppu onkin harmiksemme syntynyt päivän yli kesäkuun. Onneksi se ei meitä masenna, lähelle lykkäsi kuitenkin!

''Mä tulin tänne kuikuilemaan jos jotain kiinnostaisi tilata kalenteri jossa mäkin oon''

Halukkaat lukijat voi tilata kalenterin myös itselleen 12 euron hinnalla. Tilauksia ottaa vastaan Amen ja Tuiken palvelija johonka saat yhteyden sähköpostilla ame-sade(at)hotmail.com.
Kalenterissa on mukana 12 kissablogia ja kaikille on jaettu oma kuukausi.

'''Kuulin vähän juttua että Nupulla on ikävä niin mami lupas laittaa musta tänne tämmösiä kesäkollikuvia''

Miespalvelija sai hienosti kuvaan myös raparperit

Mukana olevat blogit:
Tammikuu: Pesonen
Helmikuu: Miukumaa
Maaliksuu: Pissasirkus
Huhtikuu: Tassulinna
Toukokuu: Pena ja Punkku
Kesäkuu: Marraskuun muruset eli me
Heinäkuu: Kiskatit
Elokuu: Viiksikarvan varassa
Syyskuu: Mimmi ja Alfred
Lokakuu: Pikkukissa ja piipittäjä
Marraskuu: Hupsu ja tosi höpsö
Joulukuu: Kassinen ja Seppo

Coco muistuttaa, että se on sukua leijonille. Harjastahan sen huomaa.

''Nyt taitaa kyllä herkkupaisti näkyä mökin katolla, jospa se tippuisi suuhun'' (ei tippunut)

Postauksen kesäkuvat ja videon onkin tällä kertaa ottanut miespalvelija. 

Ruffiksen ruokakokeiluja

Saatiin noin viikko sitten paketti saksanmaalta, joka sisälsi paljon paljon ruokaa Ruffikselle. Mukana oli vähän vanhoja kuin uusiakin ruokia, mutta enimmäkseen niitä uusia. Löysin Zooplussaa tutkiessa aika hyvän ruokavaihtoehdon Hill'ssin tilalle. Minua itseänihän kauhistuttaa se tosiasia, että Rufus on joutunut syömään Hill'ssiä, koska sehän ei mitään parasta ruokaa ole ja aika kallistakin vielä, joten raksujen on pakko olla mukana ruokavaliossa. En tykkää. No mutta mitäs tässä viikon aikana on sitten tapahtunut?

''Mitäs kaikkea sä oot mulle mami tilannut?''

''Nää kaikki näyttäs olevan ihan hirveetä kuraa, miksä näin paljon tilasit kerralla?''

Ensimmäisten maisteluiden jälkeen Ruffikselle tuli ripuli. Mikä on täysin normaalia herkkävatsaiselle kissalle tietysti, mutta en luovuttanut vaan Inupektin voimalla annoin uutta ja vanhaa ruokaa molempia saman päivän aikana. Hankalaahan tässä on myös se, että Rufus on nirso eikä syö vaikka olisi nälkäkuoleman partaalla ja tämä uusi ruoka ei miellytä Rufuksen makuhermoja. Joten ruokaan on pitänyt sekoittaa aika ajoin herkkuja, että ruoka on mennyt alas. Tilasin makuja kalkkuna + peruna, kalkkuna + riisi ja kana. Ainut mikä näistä mauista maistuu edes jotenkin on kalkkuna + peruna, enkä oikein ymmärrä miten tuo kalkkuna + riisi voi sitten olla pahaa, kun perunan kanssa maistuu kuitenkin.. Kana ruoka ei maistunut näistä Ruffelle ollenkaan ja poika paastosi itseään siihen asti kunnes mun oli pakko antaa jotain mitä se syö. Eipä tuo otus muutenkaan syö Hill'ssin märkäruuastakaan kuin kastikkeet joten en tiedä mitä tässä tuleman pitää.

Tämä maku on se mistä Ruffe jopa tykkäsi vähän eli kalkkunaa perunalla

Sulassa sovussa Ruffe ja kalkkunaperunat

Ristiriitoja tuli heti, kun mami laittoi pöperöksi sen pelkän kanan

Maha nyt kuitenkin on pysynyt kunnossa, vaikka kyseessä onkin vain sensitive ruuat ja olen kyllä antanut suolistomärkää myös ettei ruokavalio nyt ihan hetkessä kokonaan muutu. Olisi kiva myös uskaltaa kokeilla jonkun muun merkin sensitive ruokia, mutta ei viitsi toisen mahaa kuormittaa kaikilla eri sapuskoilla, ettei tilanne mene huonoksi. Eilen nimittäin annoin pari palaa sydäntä Rufukselle ja heti tänään tuli hiukan löysemmät jutut tuonne veskin puolelle.

''Nääksä mami, kun mä näännyn hei? Nyt äkkiä niitä raksuja pöytään ja noi uudet sapuskat roskikseen''

Raksuja en tahtoisi syöttää ollenkaan, mutta ne nyt taitaa olla Rufuksen mielestä ainoata hyvää ruokaa. Mua vähän hirvittää, kun Rufus on nyt saanut ruokaa vain 185grammaa päivässä ellei alle, koska ei ole suostunut syömään. Mutta voiko se muka ikuisesti nirsoilla? Kai nyt kissan pitäisi jossain vaiheessa tottua uusiin makuihin ja alkaa syömään jotain muutakin kuin raksuja. Täytyy seurata pojan painoa tässä samalla kun yritämme päästä yhteisymmärrykseen ruokien syömisistä.

''Ai possun sydämen tilalle saisi myös raksuja? Kyllä kiitos!''

Astmapiippu on pitänyt myös kaivaa kaapin pohjalta, koska Ruffe on alkanut yskimään. Nyt ollaankin annettu aamuin illoin piipusta eikä yskää ole enää hirveästi kuulunut. Onneksi.

Loppukevennykseksi Coco sai paketin mukana myös uuden lelun jota oli kiva vähän tassulla ottaa kiinni!

''Tänne se viuhka!''

''Kyllä mä vielä sen kiinni saan!''

Aina vaan niitä löröjä

Me karattiin taas mökille viime viikolla ja tultiin takaisin tiistaina. Matkustin murujen kanssa viime viikon keskiviikkona junalla kaljakärryjen avustuksella savvoon. Onneksi perillä äiti oli auton kanssa vastassa ja päästiin nopsaa kaupungista mökille. Cocolla oli sinä aamuna tullut löröt jotka varmaan johtui siitä, että otettiin kopat esiin lattialle. Mukava mökkiloma oli siis tulossa kun kissa ripuloi jo ennen matkaa. Laitoin äitin ostamaan meille valmiiksi vähän Canikuria eikä rippelssit onneksi kestänyt kuin ehkä sen päivän ja seuraavan yön. Seuraavat ressi rippelssit tulikin sitten eilen, koska eihän Coco voi matkustaa ilman jälkiripuleita. Mitenhän saataisiin tuon kissan maha sillain ettei jokaisesta matkasta tulisi ressimahaa. On aina niin kovin turhauttavaa pestä peppua ja varsinkin mökillä, koska siitä Coco ressaa vielä enemmän. Onneksi tänä aamuna hiekkiksellä oli kiinteät pökäleet. On se vaan niin hyvä, että meillä on suolistoruokaa kaapit täynnä ja inupektit aina valmiustilassa. Aamulla tosin heräsin siihen, kun Coco oksenti eli eikun matto pesukoneeseen.

Mökillä oli aika kylmä eikä pojat viihtyneet hirveämmin pihalla, mutta saatiin me kuvia viimeiselta päivältä kun oli vähän lämpimämpää ja aurinkokin paistoi. Harmi, että nyt on tämän kesän mökkeilyt mökkeilty, mutta ensi vuonna sitten taas. Toivottavasti ensi kesä olisi vähän lämpimämpi, koska tämän kesän säät ovat olleet vähän mitä on ja mökilläkin täytyi olla villikset jalassa.

Viimeisenä päivänä oli hiukan tuulista ja sen kyllä näkee ilmeistä ja turkista. Ja Coco kävi juuri vessassa eikä ripuli olekkaan vielä ohi. Mitähän tuon kanssa pitäisi tehdä? En millään haluaisi alkaa syöttämään Cocollekkin suolistoruokaa, mutta kai se on sitten pakko.. :(