Sadas (100) postaus

Nyt me ollaankin postattu jo sata postausta, enkä oikeen keksinyt mitään järkevää teemaksi, kun sen vuosikatsauksenkin ehdin jo kirjoittaa. Olisi pitänyt fiksuna mätsätä blogin vuosipäivä ja sadas postaus samalle päivälle niin olisi saanut kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sadannen postauksen kunniaksi sanotaan nyt ainakin meidän vuoden top viisi näin alkuun:

1. Giardia
2. Joulun kuvatukset
3. Itkua ja parkua
4. Iloiset uutiset
5. Meidän joulu

Semmoinen on meidän top viisikko, aika arvattavissahan se oli, että kaikki postaukset mitkä liittyy giardiaan tuli aikalailla ensimmäisiksi. Niihin postauksiin tulee edelleenkin paljon käviöitä, kun netissä on siitä niin vähän tietoa. On kiva ajatella, että minun blogini kautta muutkin saavat tietoa kyseisestä asiasta, mutta eipä siitä tarvitse jauhaa sen enempää!

Jos laskin oikein kuukaudessa menisi noin 40euroa rahaa ruokaan!

Ollaan vähän pistetty uusiksi meidän raakaruokalistoja, että mitä lihaa syötetään ja milloin. Tänään pussitettiin kaikkia ihmisten puolelta ostettuja lihoja, mutta vielä odottaa possun sydämmet ja maksa pilkontaa. Kalkkuna sopi ihan ok mahalle tai aluksi siitä mentiin ripulille oliko se nyt maanantaina vai tiistaina, mutta äsken tuli taas kiinteä kakka, onneksi. Kivaa, että Ruffelle on maistunut ruoka taas hyvin joka sopii myös mahalle. Possun sydäntä se ei vieläkään suostu oikein syömään. Meillähän nyt olisi vaihtelevuutta lihoissa, mutta sydäntä annettaisiin joka päivä, että en nyt sitten tiedä mitä tässä tulee tapahtumaan.. Mitä veikkaatte, suostuuko Ruffe syömään sydäntä vai jääkö tauriinit saamatta? Pitänee varmaan pilkkoa sydän ihan pieneksi niin menee muun ruuan seassa.

Maksasta ei edelleenkään tykätä ja salmopettikin annetaan ruiskulla suoraan suuhun

Kuvassa näkyy, että perjantaisin olisi hevosta ruuaksi, mutta päätinkin jättää sen kokonaan pois. Hepassa oli aika vähän rasvaa (3%) eikä kumpikaan ollut mikään sen suuri fani, joten korvattiin sekin rypsipossulla. Rypsipossua kisut saavat siis neljästi viikossa ja muina päivinä muita lihoja. Ei pitäisi nyt näkyä kyllästymisiä, kun on niin monipuoliset lihat. Harmikseni barffikaupassa ei ollut enään possun kieltä, eikä sitä sinne varmaan enään ole edes tulossa, joten kieli-päivätkin pitää korvata  possun sydämmellä. Ellei jollain olisi jotain kivoja ideoita mitä voisi kokeilla, ettei olisi aina vaan sitä sydäntä.

Nyt mieskin osaa antaa oikeaa lihaa oikeina päivinä ;--)

Nuppu ja Juju haastoivat meidät kissablogistit kertomaan meidän kullanmurusista salaisuuksia, mitä te lukijat, ette vielä tiedä. Ruffesta en meinaa keksiä yhtään mitään, muuta kuin aamuisin hän tulee kiusaamaan. Ruffe saattaa ensin vähän inistä ärsyttävällä äänellä (kuulostaa vähän äkistämiseltä vessassa..) ja jossei tämä toimi herra hyppää pöydälle ja alkaa tassulla tiputtelemaan tavaroita. Ainakin siis yrittää tiputella, tässä vaiheessa on jo joku noussut ja laskenut kissan alas pöydältä ettei kalliit kajarit varmastikkaan tipahda.

''Mitään en tiputtele ennen kuin näytät todisteet''

Cocosta voinkin sanoa pari pientä juttua, nimittäin melkein jokaisella kakkauskerralla sillä jää pökäle pyllyyn. Kakka on tosi kiinteää, mutta silti ne jäävät kiinni pyllykarvoihin. Tänään viimeksi naurettiin, kun Coco kävi vessassa ja ampaisi sieltä salaman nopeaa pois, hyppäsi sohvalle ja juoksi sängyn alle. Tarkistettiin pylly ja oltiin ihan ''Jee hyvä Coco tällä kertaa ei jäänyt pyllyyn mitään'' ja seuraavaksi mies kysäiseekin ''Mistäs tuo tuohon tupsasti, katoiksää sen pyllyn?'' pökäle oli tipahtanut siinä spurtin aikana sohvalle... Onneksi sekin oli täysin kova ja pieni. Ihanaa, että meillä on kotona höyrytin jolla saa kaikki bakteerit tapettua! Toinen asia on se, että Coco röhkii, siis ihan oikeasti röhkii. Coco välillä kuulostaakin ihan mopsilta tai bulldogilta. En sitten tiedä onko tämä röhkiminen yleistä vähän lihavimmilla räggäreillä, mutta Rufus ei tätä tee. Ihan hupsu tyyppi.

Cocon röhkimis asento

''Ai, että mitä, että? Minäkö röhkin, en myönnä..''