maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ulkoiluun opettelua

Kevät on täällä, linnut sirkuttaa ja ulkoiluun tutustuttaminen voikin alkaa. Ollaan jo pari kertaa käyty Cocon kanssa ulkona ja aika paniikki peppuina sielä ollaan oltu. Alussahan mikään ei suju kuin tanssi ja uudet ulottuvuudet voikin pelottaa pientä vanupalloa suuressa maailmassa. Viileä ilma, muut ihmiset, eläimet ja äänet voivatkin olla aika traumaattisia näinkin isolle ragdoll pojalle kuin Cocopops. Onneksi ulkona voikin mennä mahakarvat maata pitkin niin, että koko pihan lehdet tarrautuvat mukaan kyytiin.

Coco sai myös koirakaverin Lilin ja sepäs vasta pelottava otus olikin. Lili on ystäväni mäyräkoira tyttö, todella kiltti ja nuuskutteli se kovasti minun pientä. Cocokin osasi olla nätisti eikä sähähdellyt, mutta eipäse uskaltanut koiran vieressä olla, karkuun pusikkoon oli koko ajan menossa. Ilman koiraa sei uskaltanut lähteä edes karkuun, itkeä maukui se syliin pääsemistä eikä suostunut liikkumaan. Tietäähän sen, että alussa mikään ei ole helppoa, mutta ehkä me selviämme uusista ulottuvuuksista hitaasti, mutta varmasti. Eiköhän tämä meidän pieni kohta jo päästä pelot pellolle ja alkaisi nauttimaan ulkoilmasta.

 Minkähän se sielä näki, olikohan kummitus

 Suloiset timantti valjaat, Rufuksen vanhat <3

 Kivelläkään pelokkuus ei helpottanut

 Sinne se jähmettyi eikä suostunut liikkumaan luokseni :(

Cocopopsin valjaskokeilu sisällä, ei tykännyt

9 kommenttia :

  1. Ei teillä ois jotain metsän tapaista siinä lähellä, minne vois lähteä ulkoilemaan avaran pihan sijaan? Oon huomannu omistani, että mitä enemmän kasvillisuutta ja vähemmän aukeaa (ja vieraita kulkijoita), sitä rohkeammin arasteleva kisu liikuskelee eikä hakeudu pelkästään puiden ja pensaiden alle kököttämään, ei ainakaan koko ajaksi. :) Meillä toinen on innokas liikkumaan, jos paikka on täysin rauhallinen, vaan jos yksikin vieras ihminen ilmaantuu näköpiiriin, iskee hinku piiloon. Toinen taasen arastelee tosi vahvasti melkeinpä kaikkialla eikä sen vuoksi usein ulkoilekaan, missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, oon kans miettinyt että tuommoinen metsä polku olisi kiva, mutta ei täällä missä oleskelemme ole lähellä semmoista :( Rufus tottui aika nopeasti ihmisiin vaikka oli alussa myös kovin epäileväinen. Menin vain rohkeasti kissa sylissä, höpötin sille mukavia kun auto ajoi ohi tai jos tuli ihmisiä annoin heidän silittää. Rufus tottui aika äkkiä, ehkä Cocokin tottuu vaikka ei olekkaan suojaisaa metsää. Meillä Coco on tosi rohkea sisällä, eli eiköhän tuo ulkoilukin ala loistamaan jossain vaiheessa! :) Olenkin käyny katselemassa sunkin blogia salakavalasti ja sulla on aivan mielettömän ihania karvaturreja ja kuvia! =)

      Poista
  2. Voi pikku Cocoa! Meillä kissat eivät varmaankaan uskaltaisi liikkua, jos niillä olisi valjaat päällä. :) Ne kun saavat olla vapaana ulkona hiiriä pyydystämässä, maalla kun asutaan. :) Hauskoja ulkoiluhetkiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valjaat vievät kyllä ilon elämästä, kunhan Cocopops kasvaa niin ostetaan paremmat valjaat kun nuo mitkä nyt on. Ehkä nei ahdista niin paljoa sitten :) Voikun minäkin saisin asua maalla kilien ja heppojen kanssa, ratsastaisin päivät pitkät ja olisin onnelisin tyttö <3

      Poista
  3. Oi kun söpö Cocotiili! :D Varmasti pian NAUttii ulkoilusta kunhan sensin on totuteltu. Mitä varten se kiven päälle meni? Hauskoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Harmittaa kun olisin taas halunnut tänää mennä ulos, mutta sataakin vettä. Ei viitsi mennä kurakeleillä, kun ulkoilu järkytyksen jälkeen Coco joutuisi vielä pesulle.. Ei olisi kiva :D Minä sen kivelle pistin kun yritin saada kuvia.. Mutta pää heilui niin ettei se tohtinut kameraan katsoa.. :)

      Poista
    2. Eli trikkikuvia? :D Meillä oli täällä tänään oikein kaunis sää. Varmaan Vilillä kuitenkin hieman kuraa tassuihin tulee kun ulkona liikkuu. Maa kun on vielä märkä :)

      Poista
  4. Kylläpä Coco on kasvanut! Ilmeikäs söpöliini! :)

    VastaaPoista